Musiikki ja ilmastonmuutos: jättääkö musiikin striimaus jäljen?

Sen piti olla hyväksi maapallolle, mutta ei se ollut. Kun striimaus kaappasi vallan musiikin kuluttamisessa, kehitys näytti ympäristön kannalta kestävältä. Fyysiset äänitteet valmistetaan muovista ja niitä kuskataan polttomoottorikulkuneuvoilla kuluttajien saataville. Sellainen synnyttää kasvihuonekaasupäästöjä, jotka edistävät ilmastonmuutosta.

Striimatun musiikin äänitteet sen sijaan ovat aineettomia ja liikkuvat tietoverkkoja pitkin. Näin musiikkiteollisuuden hiilipäästöongelma ratkeaa kuin itsestään, vai kuinka?

Ei ratkea, koska yhtälö ei ole näin yksinkertainen. Striimattu äänite jättää kyllä pienemmän hiilijalanjäljen kuin fyysinen äänilevy, mutta striimaamisen aikakaudella musiikkia kulutetaan paljon enemmän kuin cd- ja vinyylivuosina. Tämän vuoksi kehitys saattaa kulkea ilmaston kannalta huonompaan suuntaan.

Musiikkiteollisuuden päästöt ovat kasvaneet 40 vuoden aikana

Glasgow’n ja Oslon yliopistojen The Cost of Music -tutkimuksen (2019) mukaan musiikkiteollisuuden kasvihuonepäästöt ovat kasvaneet huomattavasti viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana.

Näin siitä huolimatta, että vuonna 1977 Yhdysvalloissa käytettiin 58 miljoonaa kiloa muovia äänitteiden valmistamiseen, mutta vuonna 2016 enää vain 8 miljoonaa kiloa. Striimaus synnyttää siis paljon suurempia ympäristöhaittoja kuin äänilevyjen pyörittely.

Toisinaan teknologia kehittyy niin nopeasti, ettei ihminen pysy perässä. Striimaus on yleistynyt kovaa vauhtia, eikä musiikkialan ympäristövaikutusten hallitsemiseksi tai vähentämiseksi ole olemassa lukkoon lyötyä sääntelyä tai suunnitelmaa.

Striimaus kulkee useiden polkujen läpi

Striimauspalvelut ovat osa suurempaa kokonaisuutta, ICT:tä eli tieto- ja viestintätekniikkaa. Aalto-yliopiston tietoverkkotekniikan professori Jukka Manner on yksi suomalaisista tietoverkkoja laajasti tutkineista asiantuntijoista.

”ICT:n tarkkaa osuutta koko ympäristökuormasta ei tiedetä. Kaikki ICT:n käyttö tuottaa päästöjä, koska siihen tarvitaan laitteita, verkkoja ja datakeskuksia. Siksi kaikkien ICT-palveluiden pitäisi tarkastella ympäristövaikutustaan.”, Manner sanoo.

Striimaamiseen tarvitaan neljä asiaa: datakeskus, runkoverkko, kodin nettiyhteys ja kuluttajan päätelaite. Hiilijalanjälki hahmottuu niiden rakentamisesta ja käyttämisestä. Äänen striimaamisen tiedonsiirtovirta on kohtuullisen pieni ja videon striimaamisessa suurempi.

Striimauksella on sekä hyvä kädenjälki että paha jalanjälki

ICT:n vaikutusten kohdalla puhutaan jalanjäljestä ja kädenjäljestä. Jalanjäljellä tarkoitetaan päästöjen määrää, ja kädenjäljellä hyvää osuutta eli hyötyä, jota palvelu tuottaa. Kun jäljet asettaa rinnakkain, voi pohtia, kumpi puoli painaa vaakakupissa enemmän.

”Musiikin ja videoiden striimaamisen merkitystä voi miettiä. Se vaikuttaa ympäristöön ja lisää ICT-alan päästöjä. Videoiden striimaamisen jalanjälki on suuri ja musiikin pieni, mutta lisänä kokonaisuudessa kuitenkin. Ongelmana se on vähän isompi kuin pisara meressä”, Jukka Manner kertoo.

Moni ICT-alan yritys on kertonut siirtyneensä tai siirtyvänsä käyttämään yksinomaan uusiutuvaa energiaa. Se on hiilivoimaa parempi vaihtoehto, mutta ei päästötöntä.

”Uusiutuvuus ja päästöttömyys ovat kaksi eri asiaa. Tuulimyllyt, aurinkopaneelit ja vesivoimalat täytyy rakentaa. Ne vaativat myös jatkuvaa huoltoa ja lopulta kierrättämistä. Siitä kaikesta syntyy päästöjä. Täysin päästötöntä energialähdettä ei ole olemassa.”

”Jos striimausala kasvaa ja tarvitsee jatkuvasti enemmän energiaa, sitä pitää rakentaa lisää. Rakentaminen kasvattaa päästöjä, vaikka kyse olisikin uusiutuvasta energiasta. Siinä mielessä on viherpesua mainostaa käyttävänsä uusiutuvaa energiaa. Yritysten julkilausumat ympäristöteoistaan ovat muutenkin aina jossain määrin subjektiivisia, koska niillä on agenda”, Manner pohtii.

Yksi ajatus on kaikille striimipalveluntarjoajille yhteisen datakeskuksen rakentaminen. Mannerin mukaan sellaisenkaan hyödyt eivät ole itsestään selviä.

”Energiatehokkaat palvelimet voivat olla parempi kuin jokin valtava, keskitetty striimikeskus. Toisaalta mitä isommista keskuksista on kyse, sen tärkeämpää energiatehokkuus on niiden omistajille, koska sähkölasku kasvaa koon mukana.

Formaatit vertailussa: fyysinen vs. striimattu äänite

Fyysisen ja striimatun äänitteen hiilijalanjäljen vertaaminen on vaikeaa, koska mittakaavat ovat niin erilaiset. Jos fyysisiä äänitteitä kuunneltaisiin yhtä paljon kuin striimattavaa musiikkia tällä hetkellä kuunnellaan, musiikkialan ympäristöhaitat olisivat huomattavasti nykyistä suuremmat. Vinyyli ja cd eivät kuitenkaan enää ole niinkään kulutustavaraa kuin keräilyesineitä.

Teoston ja Musiikkituottajat – IFPI Finlandin Musiikinkuuntelu Suomessa 2022 -selvityksen mukaan vinyyli- ja cd-soittimet ovat käytetyimpien musiikinkuuntelulaitteiden listan häntäpäässä. Suurin osa ihmisistä kuuntelee musiikkia autoradiosta (77 %) ja puhelimesta (68 %). Vinyylisoitinta käyttää vain kolme prosenttia ja cd-soitinta 10-12 prosenttia suomalaisista musiikin kuluttajista.

Toisaalta vinyylilevyjen suosio on noussut takavuosien pohjalukemista, joten niidenkään ympäristövaikutusta ei sovi ohittaa. Keelen yliopiston tutkijat Sharon George ja Deirdre McKay kertovat, että pelkästään Iso-Britanniassa myytiin vuonna 2018 yli neljä miljoonaa vinyylialbumia. Levyjen valmistuksen hiilijalanjälki vastaa neljääsataa ihmistä. Lisäksi tulevat logistiikan ympäristövaikutukset.

Viime aikoina fyysisten levyjen valmistuksen hiilijalanjälkeen on alettu kiinnittää huomiota. Vinyyleihin käytettävä PVC-muovi ja cd-levyjen polykarbonaatti-alumiiniseos eivät ole kierrätettäviä materiaaleja. Vinyylialbumien pahvikannet ovat cd-levyjen muovikoteloita ympäristöystävällisempiä.

Mitä tavallinen musiikinstriimaaja voi tehdä vähentääkseen ilmastokuormaa?

Jos tarkastellaan yksittäistä striimiä, ympäristökuormituksessa on kyse datan määrästä. Mitä vähemmän dataa siirretään, prosessoidaan ja tallennetaan, sen parempi. Kuluttajalle tämä ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertaista, koska häntä kiinnostaa myös laatu.

”Jos musiikin striimauspalvelu käyttää vähemmän dataa, äänenlaatu kärsii. Osa kuluttajista kyllä huomaa sen”, Jukka Manner toteaa. 

Musiikin striimauksessa verkon valinnalla on merkitystä. Kyse on varsin pienistä datamääristä, mutta yleisesti ottaen wifi on ympäristöystävällisempi vaihtoehto kuin mobiiliverkko.

Mitä kuluttaja sitten voi tehdä? Yksinkertainen keino on tallentaa musiikki omaan laitteeseen. Se on ympäristöystävällisempi ratkaisu kuin toistuva striimaaminen.

”Kun musiikki on kerran siirretty laitteeseen, ainoat päästöt sen kuuntelemisesta syntyvät kännykän sähkönkulutuksesta. Ympäristövaikutus romahtaa murto-osaan. Ja kun se on kerran ladattu, ei tarvitse enää murehtia yhteyden toimivuudesta.”