Musiikki soi nykyään myös äänikirjoissa
Teoston tuoreen äänikirjaluvan ansiosta musiikkia voi nykyään käyttää äänikirjoissa luvallisesti. Kirjakustantamo WSOY on jo julkaissut useamman musiikkia sisältävän äänikirjan. Kysyimme toimitusjohtaja Timo Julkuselta, miten WSOY on käyttänyt musiikkia äänikirjoissa, millä perusteella päätöksiä musiikin käytöstä on tehty ja millaista palautetta kuulijat ovat antaneet.
Moni äänikirjojen kuuntelija on saattanut viime aikoina yllättyä, kun luetun tarinan seasta on yhtäkkiä ilmestynyt musiikkia. Taustalla on Teoston äänikirjalupa, jonka ansiosta tekijänoikeusjärjestöjen alaista musiikkia voi nykyään käyttää luvallisesti äänikirjoissa.
Äänikirjaluvalla on useita hyötyjiä: kuluttajalle musiikki äänikirjassa on kuuntelukokemusta rikastava lisä, musiikin tekijälle uusi lisensoitu ansaintakanava ja kirjakustantamolle innovaatio, joka saattaa houkutella uudenlaisia ihmisiä äänikirjan äärelle
Yksi ensimmäisiä äänikirjalupaa hyödyntäneitä tahoja on Suomen suurimpiin kirjakustantamoihin kuuluva WSOY. Parina viime vuotena se on lisännyt musiikkia etenkin isoista artisteista kertoviin elämäkertoihin, mutta myös lastenkirjoihin ja kaunokirjallisuuteen.
WSOY:n toimitusjohtaja Timo Julkunen näkee, että hyvin tehtynä musiikki voi vahvistaa äänikirjan kuuntelukokemusta.
”Kirjasta tulee kokonaisuutena miellyttävämpi tai tunnistettavampi, jos on vaikka Katri Helenan kaltainen ikoninen ääni, jonka hyräilyä fanit pääsevät kuulemaan tarinan lomassa. Luulen, että lukijat kiinnittyvät silloin kirjaan paremmin”, hän sanoo WSOY:n sisäpihan paviljongissa, jossa juhlittiin kesällä Meiju Suvaksen tuoretta elämäkertaa – musiikkia sisältävä äänikirja sekin.
Julkunen kuitenkin painottaa, ettei WSOY lisää musiikkia äänikirjoihinsa vain sillä perusteella, että kirjan kohteena olevalla artistilla sattuu olemaan biisejä. Tarinan ja musiikin välisen yhtälön täytyy olla luonteva, ja silloinkin kaiken ytimessä on tekstipohjainen tarina.
”Kirjapalaverit lähtevät harvemmin siltä pohjalta, että mitenkäs tähän teokseen saataisiin musiikkia. Emme halua rikkoa kirjan tarinallista olomuotoa liikaa, ettei käy esimerkiksi niin, että äänikirjan kuuntelija ajattelee musiikkia kuullessaan, että loppuiko kirja tähän. Äänikirjassa tarinan kaaren pitää kantaa.”
Musiikki toimii etenkin artistielämäkerroissa ja lastenkirjoissa
WSOY on toistaiseksi julkaissut viisi artistielämäkertaa, joiden äänikirjaversiossa soi musiikki. Kirjojen kohteina ovat olleet valtavirran artistit Anna Puu, Mikko Kuustonen, Pate Mustajärvi, Katri Helena ja Meiju Suvas.
Musiikin lisääminen artistielämäkertaan voi vaikuttaa simppeliltä, mutta Julkusen mukaan se on kaikkea muuta. Kirjaan ei voi vain ripotella artistin isoimpia hittejä, vaan ensin on katsottava kertomus, ja sen jälkeen mietittävä kirjailijan kanssa, miten musiikki soljuu sen sisään.
”Helpoimmassa tapauksessa musiikki on ikään kuin kirjan alku- tai jälkisanat. Mutta se ei vielä ole kauhean isoa. Toinen tapa on ajatella musiikkia tarinan kokonaisosana, eikä vain välinumeroina, kuten Kuustosen kirjassa”, Julkunen sanoo.
Viime vuonna ilmestynyt Mikko Kuustosen omaelämäkerta yhdistää kenties ensimmäisenä Suomessa kirjan, äänimaiseman ja albumillisen uusia lauluja. Idea kirjaan tuli Kuustoselta itseltään.
Mikko Kuustonen teki uutta musiikkia ja mietti, miten se soveltuisi hänen elämäkerrastaan tehtävän äänikirjan konseptiin tai menee sisälle tarinaan. Se oli meille ihan vallankumouksellista.
Artistielämäkertojen lisäksi WSOY on käyttänyt musiikkia lastenkirjoissaan Penni Pähkinäsydän ja mörkökuumeen kirous sekä Mur ja metsän ilta. Jälkimmäinen sisältää Ringa Mannerin ja Olavi Uusivirran säveltämän Iltalaulu-runon, jonka he myös esittävät äänikirjassa.
Julkunen näkee, että juuri lastenkirjallisuudessa musiikin käyttö saattaa tulevaisuudessa lisääntyä entisestään.
”Lastenpuolella tarina voi otollisemmin lähteä liikkeelle laulunomaisesti. Se saattaa jopa olla alue, jossa tehdään suoraan sisällön ehdoilla, eikä välttämättä käytetä artistien aikaisempia levytyksiä.”
Myös kaunokirjallisuudessa on jo saatu esimakua romaaneista, joiden sisään on rakennettu musiikinpätkiä. Emmi-Liia Sjöholmin ensisijaisesti äänikirjaksi kirjoittama dialogiromaani Virtahevot ilmestyi viime vuonna.
”Mielestäni musiikki voi toimia myös kaunokirjallisuudessa, jos on vaikkapa johonkin aikakauteen sijoittuva teos. Mutta vaatii tekijältä tosi paljon miettiä, missä välissä musiikkia tulee. Ei riitä, että tekstissä mainitaan David Bowie, ja sitten tulee Bowien musiikkia.”
Äänikirjat ovat kasvava bisnes
Musiikin ja tarinan yhteensovittaminen on taitolaji, jota kustantamot, kirjailijat ja musiikintekijät ovat vasta hiljattain alkaneet opetella.
Toistaiseksi palaute on ollut kahtalaista. Esimerkiksi Katri Helenan äänikirja on saanut lukuaikapalvelu BookBeatin kommenttiosiossa sekä kehuja (”Laulut tekivät tästä erityisen kuuntelukokemuksen”) että moitteita (”Lauletut biisinpätkät kummastuttivat, ehkä vähän nolostuttivatkin. Pelästyin ensimmäistä kiekaisua niin että putosin tuolilta”). Kirja on saanut Bookbeatin käyttäjiltä 4,4 tähteä viidestä. Se on kustantamon näkökulmasta hyvän kirjan merkki.
Ainakin toistaiseksi musiikkia sisältävät äänikirjat ovat menestyneet hyvin. WSOY:n isojen artistien elämäkerrat ovat myyneet kymmeniä tuhansia kappaleita, ja Emmi-Liia Sjöholmin kokeileva Virtahevot-teos oli kevään 2022 myydyimpiä äänikirjoja.
Äänikirja näyttäisi tulleen jäädäkseen. Kokonaismarkkinassa äänikirjan osuus on jo yli kolmannes kirjamyynnistä, ja WSOY:lla jopa 50 prosenttia. Äänikirjan elinkaari on myös pidempi kuin painetun kirjan.
”Painetun kirjan maailmassa saattaa olla niin, että joulun jälkeen kaikki myynti sen vuoden kirjoille loppuu. Mutta äänikirjat myyvät tasaisesti pitkään. Se johtunee siitä, että äänikirjapalveluihin tulee jatkuvasti uusia ihmisiä, ja siellä kirjoja kuunnellaan herkemmin uudestaan. On olemassa tilastoja, että jotkut saattavat kuunnella saman äänikirjan kymmeniä kertoja”, Timo Julkunen kertoo.
Musiikki äänikirjoissa hyödyttää myös musiikintekijöitä
Musiikin osuus äänikirjoissa on ainakin vielä toistaiseksi sen verran pieni, etteivät musiikintekijät sillä rikastu. Teoston äänikirjalupa on kaikesta huolimatta tarjonnut musiikintekijöille yhden uuden lisätienestikanavan, ja mikä tärkeintä, laillisen oikeussuojan omien teosten käytölle äänikirjoissa.
”Luulen, että tulevina vuosina voi tulla vastaan aika villejäkin äänikirjoja, joissa ei ole huomioitu artistien tai alkuperäisteosten oikeuksia. Äänihän on asia, joka ei ole saanut lainsäädännössä paljoakaan suojaa. Me WSOY:llä haluamme olla talo, joka ei ikinä polje tekijöiden oikeuksia. Siksi olemme olleet alusta lähtien Teoston kanssa tarkassa yhteistyössä siitä, miten tämä homma toimii.”
Jos kustantamo haluaa käyttää Teoston alaista musiikkia äänikirjoissaan, sen on hankittava äänikirjalupa ja raportoitava biisien käytöstä Teostolle. Tämä on sujunut WSOY:lla hyvin.
Teosto ei lisensoi mahdollisia moraalisia oikeuksia, joita voi syntyä esimerkiksi silloin, jos kirjalla on poliittinen agenda. WSOY:lla ei ole kokemusta asiasta, mutta Julkunen tiedostaa, että nykyajassa yrityksiltä vaaditaan erityisen hyvää moraalisten arvojen lukutaitoa.
”Kustantamoilla on ollut kirjallisuudessa se hienous, että ne ovat voineet tehdä herättäviä ja ristiriitaisiakin teoksia, joissa maailmaa katsotaan laajalla skaalalla. Se mahdollisuus alkaa olla tässä ajassa tiukilla. Kustantamosta saatetaan esimerkiksi tehdä jonkin liikkeen edustaja, jos se julkaisee aiheesta hyvänkin tietokirjan.”
Uskooko Julkunen, että musiikin käyttö äänikirjoissa lisääntyy tulevaisuudessa, vai onko kyse enemmänkin kuriositeetistä tai luksuslisästä, johon vain isoilla kustantamoilla on varaa?
”On se varmasti pienemmälle talolle vaikeampaa. Tulee suunnittelua ja tuotantoa, ja pitää olla resursseja ja ihmisiä. Meillä on tälle digituotannon alueelle 15 hengen tiimi. Ei muilla ole tällaisia valmiina. Uskon kuitenkin, että musiikin käyttö kirjoissa voi lisääntyä. Sanoihan Paul McCartneykin, ettei hän tehnyt perinteistä elämäkertaa siksi, että biisit ovat hänen elämäkertansa. Miksei sitten kirjoittaisi siitä kulmasta.”
- Äänikirja on kustantamon tuottama äänituotanto, jota jaetaan kuuntelijoille digitaalisten kanavien, kuten lukuaikapalveluiden (Bookbeat, Storytel, Nextory)
- Äänikirjalupa antaa oikeuden liittää musiikkia äänituotantoon ja oikeuden välittää äänituotantoa digitaalisissa kanavissa.
- Luvan hankkimisesta ja käytön raportoinnista Teostolle vastaa äänituotannosta vastaava kustantamo.
- Luvan korvausprosentti määräytyy kunkin äänituotannon musiikin osuuden perusteella.
- Suomen Kustannusyhdistys tekee parhaillaan kustantajille ohjeita musiikin käytöstä äänikirjoissa. Ohje tulee valmistuttuaan Kustannusyhdistyksen verkkosivuille.
- Lisätietoa äänikirjaluvasta löydät täältä.
