Musiikkiala kuuluu yhteiskuntaamme – ja elämään

Vuosi sitten kirjoittamassani blogissa kerroin, että musiikkialan toipuminen koronakriisistä ei ole vielä alkanutkaan. Tuolloin oli toivoa siitä, että koronan ote vihdoin hellittäisi mutta ennustimme musiikkialan kriisin jatkuvan siitä huolimatta pitkään.

Tuskin kukaan aavisti, että sama viesti on toistettava vielä vuoden kuluttua. Alkusyksystä 2020 annettuihin musiikkialan ennusteisiin voi lisätä suoraan vuoden ja puoli miljardia lisää. Mitä tällainen tilanne on tehnyt kokonaiselle toimialalle, joka on elänyt vailla työtä ja valtavassa epävarmuudessa yhteensä jo puolitoista vuotta?

Osin tilannekuva on hyvin erilainen vuoden takaiseen verrattuna. Koronan vaikutukset muuttavat muotoaan kansan rokottamisen edistyessä. Talousennusteita nostetaan, pörssiyhtiöt takovat tulosta, rakennus- ja kaupan ala ovat elämänsä vedossa, palveluilla pyyhkii mainiosti.

Kaikilla ei kuitenkaan mene yhtä hyvin. Toimialojen eriarvoisuus on kärjistynyt: kulttuuri-, musiikki- ja tapahtuma-ala ovat vielä viime syksyäkin synkemmässä kurimuksessa huolimatta siitä, että kesällä päästiin järjestämään muutama pienempi tapahtuma rajoitetuilla yleisömäärillä. Toimeentulo on täysin sattumanvaraista.

Korona ei tartu musiikista

Eräs huolestuttava ilmiö on musiikkialan tuomitseminen koronatilanteen pahentuessa. Jos uskaltaudut jonnekin soittamaan, saat kuulla, että koronatartuntojen leviäminen on sinun syytäsi. Tartuntalukujen noususta kertovat jutut kuvitetaan surutta festarikuvilla (ja jopa kuvilla artistien vanhoilta keikoilta), vaikka tilastojen mukaan alle kymmenen prosenttia tartunnoista on peräisin yleisötapahtumista. Ja näistäkin tapahtumista vain pieni osa on musiikkitapahtumia.

Musiikki ei siis levitä koronaa. Tapahtumajärjestäjillä on luonnollisesti iso vastuu keikkojen ja konserttien järjestämisestä niin, että niistä on mahdollisuus nauttia turvallisesti. Kokemuksemme mukaan järjestäjät ovat ottaneet vastuunsa vakavasti ja turvajärjestelyt ovat kesänkin tapahtumissa olleet kattavat. On lopulta aika inhimillistä, että kaikista ennakkojärjestelyistä huolimatta esim. turvavälejä ei ole kaikissa tilanteissa noudatettu. Jokaisella meistä on oma vastuumme, oli sitten kyse turvavälien noudattamisesta, maskin käyttämisestä tai käsidesin käyttämisestä.

Onneksi uudenlaisia kaikuja myös rajoitusten suhteen on nähtävissä. Viimeaikaisten linjausten mukaan tapahtumia on ollut mahdollista järjestää heikentyneestä koronatilanteesta huolimatta. Tapahtumajärjestäjät ovat turvallisten tapahtumien ammattilaisia, he tiedostavat riskit ja ovat käyttäneet paljon aikaa miettimällä järjestelyitä, joilla estetään tartuntojen leviäminen.

Musiikkialan on oltava osa yhteiskuntaa

Loppukesän kynnyksellä musiikkialalla on valtavasti pelkoa, jännitystä ja epätietoisuutta siitä, mitä tuleva syksy tuo tullessaan. Syksyn tapahtumia on alettu jo perumaan. Iltojen viilentyessä onkin pikaisesti ratkaistava sisä- ja ulkotiloissa järjestettävien tapahtumien pelisäännöt.  

Nyt olisi myös tärkeää välttää viimeisen vuoden kaltaisen syöksykierteen uusiutuminen. Musiikkiala on joutunut sietämään muutaman päivän varoajoilla tulevia ja tulkinnallisesti epäselviä rajoituksia, jotka veivät taiteilijoilta ansainnan mahdollisuudet ja pakottivat huutamaan valtiovallan tukea alalle.

Reaktiivisen koronapolitiikan on loputtava. Hallituksen on päivitettävä koronastrategiansa siten, että se kohtelee kaikkia toimialoja tasavertaisesti ja antaa mahdollisuuden suunnitelmalliseen ammatin harjoittamiseen. Musiikkiala ei kestä enää pikakäskyjä tai viranomaisten epäjohdonmukaista päätöksentekoa, vaan toimialan on pystyttävä avautumaan samaan tahtiin muiden palveluelinkeinojen kanssa. On kestämätöntä, että kulttuurialalla työskenteleviä 135 000 ihmistä on jo puolentoista vuoden ajan kohdeltu kuin heidän ammatillaan ei olisi mitään yhteiskunnallista arvoa tai merkitystä.

Mikä on kulttuurin ja musiikin arvo kansakunnalle?

Koronakokemusten myötä meidän tulisi myös aloittaa pidemmälle luotaava vakava keskustelu siitä, mikä ylipäänsä on kulttuurin ja musiikin arvo yhteiskunnallemme ja miten se ilmenee.

Koronan kanssa on opittava elämään. Uusia variantteja tulee, eivätkä kaikki tule koskaan ottamaan rokotetta. Valtaapitävien on löydettävä ratkaisut siihen, että suomalainen kulttuuri, musiikki ja tapahtumaelinkeino pysyy paitsi hengissä, myös palaa aiemmalle kasvun ja kehityksen tielle. Koronapassit, pikatestit, maskipakko, tiukempi valvonta tai näiden yhdistelmät – keinot on löydettävä ja ratkaisut on tehtävä. Heti. 

Suomi tarvitsee hybridistrategian, joka varmistaa kulttuurin ja elävän musiikin toimintamahdollisuudet koronapandemian jatkuessa ja sen jälkeen. Meidän on kulttuuri- ja musiikkialan toimijoina huolehdittava, että viesti valtiovallalle on selkeä ja ymmärrettävä. Toivon hallitukselle voimia hybridistrategian tärkeään toimeenpanoon.  

Kulttuuriala on saatava jaloilleen. Ilman kulttuuria olemme hukassa niin kansakuntana kuin yksilöinäkin.

Risto Salminen
toimitusjohtaja, Teosto