Näkyvätkö musiikintekijöitä koskevat teemat puolueiden linjauksissa?

Teoston hallitusohjelmatavoitteet ajavat kannustavaa pohjaa musiikkityölle, reiluja pelisääntöjä sisältömarkkinoille sekä investointeja luovaan talouteen. Miten nuo kolme teemaa näkyvät puolueiden kulttuuripoliittisissa linjauksissa?

Reilut pelisäännöt sisältömarkkinoille ja alustatalouteen

Musiikki on alustapalveluille arvokasta sisältöä mainostajien ja laajojen yleisöjen tavoittamiseksi. Nykyinen tekijänoikeuslainsäädäntömme ei kuitenkaan tue riittävästi sitä, että musiikintekijät saisivat oman osuutensa alustapalveluiden tuottamasta arvosta.

Mitä laajemmin kulttuurisisältöjä jaetaan ja kulutetaan verkossa, sitä tärkeämmäksi muodostuu kysymys sisältömarkkinoiden pelisäännöistä, alustojen ansaintamalleista ja käytännössä suomalaisen kulttuurin elinvoimaisuudesta.

EU:n vasta hyväksytty tekijänoikeusdirektiivi käsittelee edellä mainittuja aiheita ja ottaa huomioon nykyaikaisen digitalisoituneen toimintaympäristön. Teoston tavoitteena on, että direktiivi täytäntöönpano toteutetaan Suomessa ripeästi ja kattavasti.

Alustatalouden merkitys ja sisältöjen tekijöiden työ huomioidaan ainakin kokoomuksen, SDP:n ja vihreiden kulttuuripoliittisissa ohjelmissa.

Esimerkiksi vihreät toteavat, että ”Jatketaan työskentelyä sen puolesta, että luova ala saa oikeudenmukaisen korvauksen silloin kun verkon alustapalvelut hyödyntävät luovien alojen tekijöiden sisältöjä.”

SDP:n ohjelmassa kiinnitetään huomiota siihen, että alustapalvelussa tekijän tulot [sisältöjen] käyttöä kohden jäävät vähäisiksi ja että alustatyöntekijöiden oikeudet toteutuvat usein huonommin kuin perinteisessä liiketoiminnassa.

Kokoomus on kirjannut tavoitteekseen: ”Ratkaistaan internetin sisältömarkkinoihin ja alustapalveluihin liittyvä arvokuiluhaaste.” Ilmaisulla arvokuilu viitataan hyötyyn ja arvoon, jota käyttäjien suosimat sisällöt tuottavat alustapalveluille ja jotka näkyvät alustojen saavuttamissa tuloissa.

Kulttuuriala ja sosiaaliturvaan liittyvät kysymykset

Yhä suurempi osuus ihmisistä työskentelee itsensä työllistäjinä – moni musiikintekijä mukaan lukien. Työelämä muuttuu ja sosiaaliturvajärjestelmää tulee kehittää sen mukana.

Teostolla nähdään, että musiikintekijät tulisi huomioida työntekijöinä tasavertaisesti muilla aloilla työskentelevien kanssa. Tällä hetkellä tekijänoikeustuloja ei pidetä kuitenkaan muiden ansiotulojen kaltaisena palkkana, joten ne eivät kerrytä eläkettä tai vanhempainpäivärahaa. Tästä huolimatta korvaukset huomioidaan työttömyysturvan tasoa alentavana tulona silloin, kun lasketaan soviteltua työttömyyspäivärahaa. Jotta asiaan saataisiin muutos, työttömyysetuuksia koskevaa sääntelyä tulisi muuttaa esimerkiksi siten, että tekijänoikeuskorvauksia ei oteta huomioon etuuksia soviteltaessa.

Musiikintekijöiden kannalta toinen tärkeä kysymys liittyy eläketurvaan. Nykyisin tekijänoikeuskorvauksia on mahdollista sisällyttää YEL-järjestelmän mukaiseen yrittäjän työtuloon, mutta vakuutusmaksujen taso on liian korkea monille luovan työn ammattilaisille. Teosto ehdottaa, että YEL-järjestelmän käytettävyyttä lisätään esimerkiksi sivutoimisen yrittäjyyden ja alempien vakuutusmaksujen avulla.

Aihe on monimutkainen, mutta siihen liittyviä viittauksia löytyy muutamista vaali- ja kulttuuriohjelmista.

Kokoomus toteaa kulttuurivisio-ohjelmassaan: ”Esimerkiksi taiteilijan toimeentulo koostuu monesti useista lähteistä, eikä jäykkä järjestelmämme useinkaan pysty tähän mukautumaan. Taiteen ja kulttuurin ammattilaisten asema on huomioitava osana sosiaaliturvan uudistamista.”

SDP pohtii aihetta tarkemmin ja kuvailee ohjelmassaan uudenlaista taiteilijoiden sosiaaliturvaa, joka koskisi vain ammattimaisia taiteilijoita ja olisi vastikkeellinen siten, että se myös velvoittaisi tekemään taidetta. Eläketurvasta SDP esittää: ”Taiteilijoiden eläketurva tulisi toteuttaa samalla tavalla kuin maanviljelijöille, joiden eläkemaksut ovat muita palkansaajia pienempiä. Taiteilijan eläkkeen tulisi karttua joustavasti muustakin kuin palkkatuloista.”

Myös vihreät käsittelee toimeentulo- ja eläketeemaa kulttuuripoliittisessa ohjelmassaan. Puolue esimerkiksi esittää perustulon käyttöönottoa ja kokeilua, jossa taiteilijat ovat mukana yhtenä kokeiluryhmänä. Lisäksi itsensä työllistäjien ja freelancereiden sosiaaliturvaa vaaditaan tasavertaiseksi palkkatyöhön verrattuna esimerkiksi selkiyttämällä TE-toimistojen ja työttömyysetuuden maksajien soveltamisohjeita yrittäjyyden ja aktiivimallin osalta. Vihreät kannattaa myös urheilutulon kaltaista mallia, jossa epäsäännölliset korvaukset tulee voida rahastoida ja jakaa toimeentulona usean vuoden ajalle vuosittaisen tasauksen keinoin. Eläketurvan osalta puolue toteaa: ”Uudistetaan ammattitaiteilijoiden eläketurvaa ja vakuutetaan kaikki taiteellinen työ MYEL-vakuutuksella. Siirretään apurahalla työskentelevän taiteilijan kaikki eläkevakuuttaminen MYEL:n piiriin ja poistetaan päällekkäinen MYEL/YEL-vakuuttaminen.”

Vaikkakaan ei erityisesti vain luovaa alaa koskien, vasemmisto esittää, että pienyrittäjien ja itsensä työllistäjien sosiaaliturvaa tulee parantaa ottamalla käyttöön työttömyysturvan ennakkopäätösjärjestelmä ja yhdistelmävakuutus.

Investointeja luovaan talouteen

Monissa maissa luovuus ja aineettoman arvon luominen on tunnistettu talouden dynaamisuuden edistäjäksi ja kilpailutekijäksi. Moni innovaatio ja kulttuurisisältö on saanut julkista rahoitusta tuotekehitykseen ja levitykseen kansainvälisille markkinoille.

Myös Suomessa luovien alojen potentiaaliin ja rahoitukseen liittyvät kysymykset ovat ajankohtaisia. Esimerkiksi Teoston hallitusohjelmatavoitteissa on budjettirahoitteinen yksityisen kopioinnin hyvitys, jolla on tärkeä rooli monen tapahtuman ja tuotannon toteutumisen kannalta. Investointina voidaan nähdä myös panostukset koulutukseen ja luovien aineiden opetukseen.

Miten investointinäkökulmaa ja rahoitusta käsitellään eduskuntapuolueiden ohjelmissa?

Luovien alojen kasvu- ja taloudellisen potentiaalin huomioivat monet puolueet, esimerkiksi SDP, kokoomus, vihreät, keskusta ja vasemmisto.

Useampi puolueista kannattaa taiteen ja kulttuurin rahoituksen nostamista prosenttiin valtion budjetista. Muutokseen voi hyvinkin olla toivoa, kun tavoitetta kannatetaan laajasti.

Kokoomus mainitsee ohjelmassaan myös yksityisen kopioinnin hyvityksen, jonka tasosta tulee huolehtia. Viime vuoden lopulla yksityisen kopioinnin hyvityksen tason turvaamista ja järjestelmän uudistamista kannattivat useat kansanedustajat yli puoluerajojen aina sinisistä SDP:hen saakka.

Kokoomus nostaa kulttuurivisiossaan esille myös musiikin opinnot eli musiikkiopistojen aseman turvaamisen ja että päiväkoteihin olisi hyödyllistä saada ammattilaisten säännöllisesti vetämiä muskareita.

Keskusta ehdottaa uudenlaista rahastoon liittyvää toimintamallia: valtio perustaa ja pääomittaa uuden kulttuuria ja luovia aloja tukevan rahaston Olympiarahaston tavoin. Puolue nostaa esille myös kulttuurikasvatuksen merkityksen ja esittää, että jatkossa jokaisesta koulusta tulee löytyä toimiva ja monipuolinen kulttuurikasvatussuunnitelma.

SDP toteaa laajassa kulttuuripoliittisessa ohjelmassaan, että ”puutteita on muun muassa luovien alojen yrityspalveluissa sekä välittäjäportaassa, jonka kautta luovan alan yritykset pääsisivät paremmin mukaan kansainvälisille markkinoille. Suomessa on myös paljon osaavia taiteilijoita, joiden menestystä voidaan vauhdittaa vahvistamalla kulttuurivientiä.”

Vasemmistoliitto ajaa prosenttiperiaatteen lisäksi myös sitä, että valtion taiteilija-apuraha ja siihen sidottu verovapaan apurahan määrä korotetaan 30 000 euroon vuodessa.

Monien puolueiden linjauksissa kulttuuria liitetään erityisesti lukutaidosta huolehtimiseen ja harrastusmahdollisuuksien saatavuuteen, jotka edellyttävät panostuksia ja joiden avulla myös syrjäytymistä on mahdollisuus ehkäistä.