Oikeasuuntaista kehitystä tekijänoikeusdirektiivin voimaansaattamisessa
Masentavien maailmanpoliittisten tapahtumien lomassa on kotimaisten oikeudenhaltijoiden näkökulmasta joitain varovaisen positiivisiakin uutisia kerrottavana, kirjoittaa Teoston lakiasiainjohtaja Antti Härmänmaa.
Käytin viime marraskuussa kriittisen puheenvuoron DSM-direktiivin voimaansaattamisen tilanteesta. Arvioin hallituksen esitysluonnosta erityisesti koskien ns. arvokuilukysymystä, eli palveluntarjoajien vastuuta käyttäjiensä palveluun lataamasta sisällöstä. Syyskuussa julkaistu hallituksen esitysluonnos oli monin paikoin selkeästi epäonnistunut. Tätä mieltä olivat monet muutkin: Esitysluonnos keräsi yhteensä peräti 223 lausuntoa. 60 % lausunnonantajista vastusti ratkaisuehdotusta palveluntarjoajien vastuun toteuttamiseksi ja luonnoksen uudelleen valmistelua vaadittiin laajasti.
Nyt on tehty direktiivin mukaista lainsäädäntöä
Mutta kunnia sinne minne kunnia kuuluu. Ministeri Kurvinen ja lainvalmistelusta vastaava Opetus- ja kulttuuriministeriö ottivat palautteen vakavasti. OKM:n rivakasti valmistelema, maaliskuun alussa julki tullut uusi hallituksen esitysluonnos on selkeä parannus edelliseen ja korjaa suuren osan edellisen luonnoksen perustavaa laatua olevista valuvioista – siitä huolimatta, että korjattavaakin vielä on.
Merkittävä osa direktiiviin sisältymättömistä ja sen tavoitteiden kanssa ristiriitaisista kansallisista ratkaisuista on nyt siivottu pois, ja nyt ollaan tekemässä pitkälti direktiivin mukaista lainsäädäntöä. Näin pitikin. Kuten eräs kollega osuvasti totesi, ”Uudesta luonnoksesta sentään tunnistaa mitä direktiiviä ollaan saattamassa kansallisesti voimaan”. Onkin syytä korostaa, että varsinaisesti mistään suuresta voitosta oikeudenhaltijoille ei voi tässä yhteydessä puhua. Pikemminkin kyseessä on asioiden palauttaminen oikeille raiteilleen.
Varsinaisesti mistään suuresta voitosta oikeudenhaltijoille ei voi tässä yhteydessä puhua. Pikemminkin kyseessä on asioiden palauttaminen oikeille raiteilleen.
Tarpeeton rangaistuselementti
Kuten sanottu, parannettavaakin vielä on. Arvokuilun osalta suurin ongelma liittyy esitysluonnokseen sisältyvään mutta direktiiviin kuulumattomaan ns. ”kohtuulliseen hyvitykseen” (esitysluonnoksen 55 j §).
Jatkossa sekä palvelun käyttäjä että palveluntarjoaja voisi vaatia oikeudenhaltijalta ”hyvitystä” silloin, jos oikeudenhaltijan esto- tai poistovaatimus osoittautuu perusteettomaksi. Näin voisi käydä esimerkiksi siitä syystä, että sisältöön soveltuu jokin tekijänoikeuden rajoitus kuten uusi ns. parodiapoikkeus (esitysluonnoksen 23 a §).
Tämä hyvitys on kuitenkin tarpeeton: sekä käyttäjä että palveluntarjoaja voivat joka tapauksessa vaatia vahingonkorvausta, kunhan vahingonkorvauksen edellytykset täyttyvät. Tämä uusi hyvitys on myös monin tavoin ongelmallinen ja rikkoo direktiivin perusteellisen valmistelun aikana saavutetun tasapainon oikeudenhaltijoiden, käyttäjien ja palveluntarjoajien välillä.
Hyvitys olisi tuottamuksesta riippumaton, eli se voisi koitua maksettavaksi, vaikka oikeudenhaltija olisi tehnyt esto- tai poistopyynnön vilpittömässä mielessä. Hyvitys onkin näin ollen rangaistuksenluonteinen seuraus ja sen käytännön vaikutus ennen kaikkea ennaltaehkäisevä. Varsinkin yksittäisen tekijän olisi jatkossa mietittävä tarkkaan ottaako se riskin siitä, että tekijän käsityksen mukaan aiheellinen vaatimus poistaa video YouTubesta voisi johtaa siihen, että tekijä velvoitetaan myöhemmin mahdollisesti maksamaan hyvitystä sekä Googlelle että palvelun käyttäjälle siitä hyvästä, että video ei käsittelyn ajan ollut yleisön saatavilla. Sisältöhän palautuu palveluun, mikäli käyttäjän vaatimus poiston tai eston kumoamiseksi menestyy.
Ajatus tällaisesta hyvityksestä ei ole uusi, sillä vastaavaa rangaistusta virheelliseksi osoittautuneista poistoista esitettiin jo edellisessä hallituksen esityksen luonnoksessa. Tässä uudessa luonnoksessa on kuitenkin ministeriön mukaan pyritty “seuraamaan direktiivin sanamuotoja ja rakennetta, sekä tavoitteita niin pitkälle kuin mahdollista”. Näin ollen, toivottavaa olisikin, että tästäkin direktiiviin sisältymättömästä elementistä luovuttaisiin.
Kyse ei ole pelkästä kauneusvirheestä, vaan edellä todetusti ihan aidosti ongelmallisesta sääntelystä, jolla on konkreettisia haitallisia vaikutuksia oikeudenhaltijoille. Asia tulisi korjata vielä, kun ei ole liian myöhäistä.
Mikä on suuri todennäköisyys?
Toinen ongelmallinen elementti uudessa luonnoksessa liittyy niin sanottuun ennakolliseen estoon, joka esitysluonnoksen mukaan olisi mahdollista ainoastaan silloin ”kun on suurella todennäköisyydellä oletettavissa, että kysymys on tekijän oikeuksia loukkaavasta suojatun teoksen välittämisestä yleisölle” (55 f § 2 mom.)
Tämä vaatimus ”suuresta todennäköisyydestä” ei sisälly itse direktiiviin. Tältä osin on myös syytä huomioida, että asiaan tiiviisti liittyvä ns. Puolan kanne (C-401/19) on parhaillaan ratkaistavana Euroopan Unionin tuomioistuimessa. Ratkaisua asiassa odotetaan lähiaikoina, joidenkin ennakkotietojen mukaan mahdollisesti jo huhtikuussa. Olisikin selkeintä, että kansallisessa laissa ei tältäkään osin tehtäisi direktiivin sisällöstä poikkeavia ratkaisuja, jolloin EUTI:n ratkaisukäytännön sovellettavuudesta ei myöhemmin herää tulkintakysymyksiä.
Laki pikapuoliin eduskuntaan
Esitysluonnos on parhaillaan lainsäädännön arviointineuvoston arvioitavana ja viimeisimmän aikatauluarvion mukaan esittely valtioneuvostolle olisi viikolla 14. Voimaan laki saattaisi tulla näillä näkymin vuoden 2023 alusta.
Näistä parista ongelmallisesta seikasta huolimatta, on oikeudenhaltijoiden edustajana syytä olla tyytyväinen siihen, että tilanne kokonaisuudessaan on kehittynyt selkeästi parempaan suuntaan. Nyt on kuitenkin edelleen pidettävä katse pallossa ja saatettava direktiivi pikaisesti voimaan. Kun nämä muutamat valuviat vielä saadaan oikaistuiksi, niin hyvä tulee.
