Plagiointiepäilyssä olennaista ei ole tahtien määrä
Musiikin plagiointi – missä menee raja? Otsikoihin nousee säännöllisesti uutisia kitarariffien kopioinnista. Joskus epäilyt päätyvät oikeuteen asti, mutta osa musiikintekijöistä hoitaa tilanteen keskustelemalla yksityisesti tai kuittaa sen huumorilla Twitterissä. Teoston ohjelmistotoimikunta antaa plagiaattitapauksista ammattilaislausuntoja.
Teostolla on tekijöiden välisille riita-asioille ja plagiointitiepäilyjen käsittelylle ohjelmistotoimikunta. Se koostuu kuudesta alan ammattilaisesta, jotka edustavat musiikkialan järjestöjä (Suomen Musiikkikustantajat ry, Musiikintekijät ry, Suomen Säveltäjät ry).
Teostolla Jennah Vainio työskentelee ohjelmistotoimikunnan sihteerinä ja arvioi osana työtään erilaisia riffejä ja sointukulkuja ja antaa neuvontaa plagiointitapauksissa musiikintekijöille.
Mistä tietää onko kyseessä kappaleen plagiointi?
Jotta voidaan puhua plagiaatista, täytyy kappaleen olla oleellisilta elementeiltään melkeinpä yksi yhteen originaalin kanssa. Eli kynnys on korkea. Samankaltaisuus ei riitä.
Kumpaa plagiointitapauksessa tarkastellaan enemmän: melodiaa vai rytmiä?
Näitä kahta musiikin parametria ei voi toisistaan erottaa plagiaateista puhuttaessa. Aina tarkastellaan kokonaisuutta.
Tuleeko mieleesi tapausta, jossa plagiointikynnys olisi kitarariffien osalta ylittynyt?
Ensin lienee syytä määritellä riffi käsitteenä. Eli riffi on pieni itsenäinen musiikillinen ja toistuva idea kappaleessa. Riffejä on erilaisia. On niitä, joilla on tunnistettava identiteetti ja sitten niitä, jotka ovat ikään kuin ”yleistä” musiikillista sanastoa, esim. monet bluesriffit ja niiden lukuisat muunnelmat, joita rockissa ja popissa sekä jazzissakin käytetään.
Riffi on usein myös riippuvainen kappaleen tyylilajista ja sointutaustasta. Riffien historiallista alkuperää/alkusolua on usein vaikeaa ellei mahdotonta vesitiiviisti todentaa. Kuten musiikki, jokainen muusikko/säveltäjä rakentaa tradition päälle.
Hyvä esimerkki siitä, kuinka monimutkaista ja kauaskantoista alkuperän selvitys voi olla, on The Verve -yhtyeen vuoden 1997 hitti Bitter Sweet Symphony. Sen kuuluisia jousiriffi ylitti oikeuden mielestä plagiointikynnyksen jakaen vahvasti musiikkipiirit tuomion suhteen. Nyttemmin The Rolling Stones -yhtyeen Mick Jagger ja Keith Richards ovat palauttaneet Bitter Sweet Symphony -kappaleen tekijänoikeudet sen alkuperäiselle kirjoittajalle Richard Ashcroftille. Tähän asti Ashcroft ei ole saanut kappaleestaan lisenssimaksuja.
Millaisia plagiointitapauksia Teostolle tulee vuosittain?
Yleisesti voin sanoa, että meille tulee erilaisia plagiaattiepäilyjä säännöllisin väliajoin. Vaitiolovelvollisuus asiakkaittemme asioista estää kommentoimasta yksittäisiä tapauksia.
Pyynnön mahdollisen plagiaatin tutkimiselle tulee aina tulla tekijältä/oikeudenomistajalta itseltään, eli häneltä tai heiltä, jotka kokevat, että heidän tekijänoikeuttaan on loukattu.
Miten plagiointiepäilyksiä tutkitaan?
Teoston ohjelmistotoimikunta pyytää vastineen myös epäillyltä plagiaatintekijältä, ja vertaa sitten näitä dokumentteja keskenään ja kuuntelee kappaleet läpi, mahdollisesti nuotintaen ne tarkkuuden vuoksi.
Ohjelmistotoimikunta tarjoaa ikään kuin ulkopuoliset korvat ja ammattiapua tekijöilleen näissä asioissa. Ohjelmistotoimikunnan lausunto ei ole juridisesti sitova, mutta ne harvat kerrat, kun tekijät ovat vieneet plagiaattiasiansa oikeuteen, on toimikunnan ammattilaislausuntoa pidetty ohjenuorana.
Useimmiten plagiaattiasiat ratkaistaan tekijöiden/oikeudenomistajien kesken suoraan ilman julkisuutta. Kalliit oikeusprosessit eivät useinkaan ole tekijöiden intressien mukaisia.
Vuonna 1990 Rob Van Winkle (Vanilla Ice) sämpläsi Ice Ice Baby -hittiinsä luvattomasti Under Pressure -kappaletta, muunnellen vain hieman bassolinjaa. Riffi-lehden artikkelissa Jennah Vainio keskustelee plagioinnista lisää ja jutun lopusta löytyy myös plagiointitapauksia maailmalta: ”Raastuvan ovia hipoen”