Pro gradu co-writing-metodista: Kuinka tehdä musiikkia yhdessä?
”Co-writing-tilanteet ovat usein hyvin paineen alaisia tilanteita. Parhaaseen lopputulokseen päästään usein silloin, kun lauluntekijä luopuu omasta edustaan ryhmän edun vuoksi ja panostaa yhteistyöhön”, kuvailee co-writing-aiheesta pro gradunsa tehnyt Jonnaemilia Kärkkäinen. Tuore maisteri on itsekin tehnyt musiikkia ja työskennellyt musiikkialalla eri rooleissa.
Opintovapaataan viettävä Jonnaemilia Kärkkäinen on työskennellyt lauluntekijänä 2000-luvun alusta saakka ja kustannettuna kirjoittajana vuodesta 2005. Lisäksi hän on toiminut levy-yhtiöiden markkinoinnissa ja viimeisimpänä EMI Capitolilla / The Fried Musicilla myös musiikkikustantajana.
Nyt Kärkkäinen on valmistunut Tampereen yliopistosta musiikintutkimuksesta ja kertoo kiinnostuneensa co-writingista lopputyön aiheena luettuaan siitä kansainvälisiä tieteellisiä artikkeleita.
”Co-writing-metodin valikoituminen gradun aiheeksi ei ollut itsestäänselvyys. Aluksi aihe tuntui itselleni jopa liiankin arkiselta”, Jonnaemilia kertoo.
Co-writing on ammattilauluntekijöiden keskuudessa viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana suosituksi tullut työskentelymetodi. Suomessa tehdään lauluja nykyisin kahden tai useamman lauluntekijän tiimeissä enemmän kuin koskaan.
”Tein gradustani laadullisen haastattelututkimuksen. Haastattelin kuutta ammattimaisesti lauluja kirjoittavaa ja urallaan lukuisia co-writeja tehnyttä suomalaista lauluntekijää. Heidän joukossaan on eri ikäisiä sanoittajia, säveltäjiä ja tuottajia. Halusin säilyttää haastateltavat kuitenkin anonyymeinä. Näin lukija voi myös paremmin keskittyä tutkimukseen ja sen tuloksiin ilman, että tarvitsee pohtia, kuka sanoi mitäkin ja miksi.”
Mikä on tutkimuksesi keskeinen johtopäätös?
”Tutkimuksessa kävi ilmi, että co-writing-tilanteissa luovan ilmapiirin aikaansaaminen, käytännön työn tekeminen ja itsestään ammatillisesti edustavan kuvan antaminen aiheuttavat ammattitekijälle vuosien työkokemuksesta huolimatta haasteita.
Tilanne voi parhaimmillaan tuottaa lauluntekijälle suurta nautintoa itseilmaisun toteutumisesta ja tulevaisuuden yhteistyöhön johtavan ryhmätyön onnistumisesta. Mutta pahimmillaan se voi johtaa stressaavaan tilanteeseen, jossa laulu ei synny ja tiimin yhteistyö loppuu.
Keskeisimpänä havaintona pidän kuitenkin sitä, että vaikka ammattilauluntekijät pyrkivät panostamaan co-writing-yhteistyön onnistumiseen luopumalla omasta edustaan ryhmän edun vuoksi ja jakamaan tekijänoikeuksia tasan kollegojensa kanssa, eivät he tutkimuksen mukaan juuri koskaan puhu avoimesti näistä jaoista, tai ylipäätään rahasta, itse co-writing-tilanteessa.”
Kuinka tulojen jaosta sovitaan?
Usein tasajako eli equal split näyttäytyy oletusarvona, josta poikkeavat jaot käydään läpi myöhemmin, mikä saattaa aiheuttaa epäselvyyttä ja kiistaa. Tämä on tutkijan silmin katsottuna mielenkiintoista, sillä ammattitekijät kuitenkin korostivat avoimuuden tärkeyttä ja tasajaon hyviä puolia co-writing-tilanteessa.
Keskeisin johtopäätös onkin, että co-writing-tilanteessa noudatetaan eräänlaista rajoitettua avoimuutta, jonka avulla kontrolloidaan ja minimoidaan konfliktin riskiä ja uhkaa. Sellaiseksi voi muodostua esimerkiksi keskustelu raha-asioista ja kunkin tekijän osallisuudesta tekeillä olevan laulun syntymiseen. Ammattilauluntekijälle näyttää olevan erityisen tärkeää pysytellä sellaisissa puheenaiheissa, jotka ovat turvallisia – vältetään konfliktiherkkiä aiheita oman yhteistyökykyisen maineen vaalimiseksi ja tulevaisuuden työmahdollisuuksien varmistamiseksi.
Co-writing-tilanteessa jätetään siis paljon myös sanomatta. Mielenkiintoista olisikin tutkia, millä tavoin rajoitettu avoimuus vaikuttaa työtyytyväisyyteen ja luovuuteen co-writing-tilanteessa.
Kuinka paljon jää ns. pinnan alle vaikuttamaan asioita, jotka kaihertavat ryhmän tai yksittäisten tekijöiden välistä yhteistyötä tulevaisuudessa? Voitaisiinko avoimuutta opetella? Kuinka moni olisi halukas puhumaan työhönsä olennaisesti liittyvistä taloudellisista asioista jo co-writing -tilanteessa, vaikka ei sitä tällä hetkellä tee peläten hankalan tyypin mainetta?
Miksi tilanteet ovat usein paineisia?
Paineita aiheutuu useastakin syystä. Tutkimuksessani kävi ilmi, että ammattilauluntekijä kokee jokaisen co-writing-tilanteen näytön paikkana eli toisin sanoen tilanne on mahdollisuus osoittaa kollegoillensa olevansa taitava, yhteistyökykyinen ja kaikin tavoin varteenotettava lauluntekijäkumppani.
Lauluntekijä esimerkiksi kokee, että hänen tulee osoittaa kustantajalleen, levy-yhtiön tuotantopäällikölle, artistille ja/tai kollegoilleen olevansa osaava tekijä, tyyppi, jolta kannattaa pyytää ja odottaa lauluja artisteille. Ei riitä, että tekee järisyttävän hyvän laulun kerran – ammattilauluntekijän täytyy pystyä osoittamaan osaamisensa alalla uudelleen kerta kerran jälkeen.
Paineita voi luoda myös itselleen eli oma kunnianhimo ja menestymisenhalu voivat luoda isojakin paineita co-writing-tilanteessa onnistumiseen. Tutkimukseni mukaan ammattilauluntekijä tiedostaa, että kaikenlainen ”besserwisseriys” sekä toisten komentelu ja ”dissaaminen” ovat tämän tasavertaisuuden ja sovittelun ihanteen vastakohtia, ja siksi näitä pyritään välttämään.
Miksi lauluntekijät suosivat yhdessä kirjoittamisen metodia?
Tärkeimmät co-writing-työskentelyn edut ovat tehokas alalle verkostoituminen ja sen tuomat edut sekä oppiminen kokeneilta kollegoilta.
Co-writing-tilanteessa pääsee hyötymään usein hyvinkin laajoista verkostoista, kun jokaisen tiimin lauluntekijän mahdollinen kustantaja, levy-yhtiökontakti, kuten tuotantopäällikkö, tai artistiystävät, ovat yhteistyön ansiosta kaikkien ulottuvilla. Laajemman verkoston avulla laulun päätyminen artistille ja radio- ja suoratoistopalvelujen soittoon sekä artistin keikkaohjelmistoon muuttuu moninkertaisesti todennäköisemmäksi.
Ammattiin oppimisen merkitys on myös suuri. Haastateltavista puolet koki co-writing-sessioiden olleen erityisen merkittäviä oppimistilanteita ja yksi haastateltavista totesi metodin olevan hyödyllinen erityisesti lauluntekijän uran alkuvaiheessa.
Työskentelytavan suosiolle löytyi tutkimuksessa myös tunnetasoon perustuva syy. Co-writing-yhteistyö on parhaimmillaan lähes maaginen, yhdessä jaettu kokemus, jonka ansiosta on päivän päätteeksi saatu yhdessä tehtyä uusi laulu. Co-writing-tilanteeseen hakeudutaankin vahvasti myös siksi, että tekeminen on tunteen tasolla antoisa ja luova kokemus, joka koukuttaa ja houkuttelee yhä uudelleen yhteistyön pariin.
Lisäksi co-writing tarjoaa vertaistukea sekä työyhteisöä.
Ryhmässä useammin vältytään myös totaalisilta luovilta lukoilta. Eräs haastateltavista totesikin, että jos kolmen hengen ryhmässä yksi ”nuupahtaa”, jää jäljelle vielä kaksi, jotka voivat viedä tilannetta eteenpäin ja auttaa kolmatta pääsemään lukosta eteenpäin.
Tutkimuksesta paistaa ehdottomasti läpi se, että co-writingin edut ovat sen haittoja, kuten vaikkapa tekijänoikeustulojen jakamista, suuremmat.
Onko co-writing-ryhmässä usein samanhenkisiä ja saman ikäisiä ihmisiä?
En käsitellyt tiimien ikähaarukkaa, mutta tutkimukseni mukaan co-writing-tilanteessa kuitenkaan iällä, koulutuksella tai sosiaalisella asemalla ei ole mitään merkitystä. Juuri tämä samanarvoisuuden tunnelma oli yhden haastateltavan mielestä co-writing-tilanteessa jopa selittämättömän hienoa.
Toisaalta esille tuli myös se, että eri ikäisten, lähinnä nuorimpien ja jo kokeneempien välinen yhteistyö on riittämätöntä ja että arvostetulla ammattitekijällä on uhka jäädä korkeamman ikänsä takia automaattisesti ulos monesta projektista. Tutkijana yllätyin näistä esille tulleista ajatuksista, sillä kukaan haastateltavistani ei ole iältään virallisesti iäkäs tai ”vanha”.
Juuri tämä samanarvoisuuden tunnelma oli yhden haastateltavan mielestä co-writing-tilanteessa jopa selittämättömän hienoa.
En ollut osannut varautua iän tulevan esille erityisellä tavalla ja olin rajannut sen ulos analyysini kriteerinä. Onko kyseessä laaja ilmiö, kokevatko monet tietyn iän ylittäneet ammattilauluntekijät samoin? Mikä tuo mystinen ikä tai haamuraja on? Aihe olisi perehtymisen arvoinen.
Voiko nykypäivänä menestyä lauluntekijänä, jos haluaa tehdä kappaleensa yksin?
Tutkimukseni ei anna suoraan vastausta tähän kysymykseen. Uskon henkilökohtaisesti yhteistyön vaikuttavan positiivisesti: mitä useampi osallinen tai taloudellinen hyötyjä on motivoitunut ns. puskemaan laulua julkaistavaksi, sitä todennäköisempää on laulun menestyminen. Siihen, miten alalla tehdään valinnat lauluista, jotka lopulta päätyvät julkaistaviksi singleiksi, vaikuttaa siis todennäköisesti verkosto.
Lisäksi menestymiseen vaikuttaa volyymi eli se, kuinka paljon laadukasta materiaalia onnistuu saamaan aikaiseksi. Siinä, missä yksin tekevä vielä pohtii jotakin kysymystä itsekseen, saattaa sama haaste olla jo ratkaistu ryhmässä yhteistyön, keskustelun ja ideoinnin ansiosta. Menestyvä tiimi voi olla käytännössä lyömätön, tehdä paljon ja laadukasta jälkeä. Näkisin, että ”yksinäisen suden” olisi vaikea päihittää tällaista tahtia.
Mainittakoon, että yksi haastateltavista totesi, että ammattimaista uraa suunnittelevan lauluntekijän on tärkeää myös jossain vaiheessa pysähtyä pohtimaan, millaisia co-writing-sessiota tekee ja millaisia haluaa tulevaisuudessa tehdä.
Muuttuiko käsityksesi lauluntekijyydestä tutkimuksen aikana?
Koen ymmärtäväni lauluntekemisen herkkyyttä co-writing-tilanteessa entistä paremmin. Olen haastateltavilleni valtavan kiitollinen heidän avustaan ja voin vain ihmetellä sitä innostusta, jota he huokuivat saadessaan kertoa työstään, joka ei todellakaan ole aina oikeudenmukaista ja joka pitää aina jokaisen laulun kohdalla aloittaa alusta, eikä johda nopeaan vaurastumiseen ja vaatii monenlaista luovaa ongelmanratkaisukykyä yhteistyötilanteissa.
Ymmärrän nyt ammattilauluntekijöiden pyrkivän luomaan toimivia strategioita onnistuneen yhteistyön takaamiseksi. Tutkimukseni tärkein viitekehys, sosiologi Kim De Laatin tutkimukset ammatillisesta sovittelusta (professional conciliation) ja tasavertaisesta tekijyydestä (equal authorship), sai toisin sanoen tukea omasta tutkimuksestani (ks. De Laat 2015).
Toivon, että tutkimukseni edistää ammattilauluntekijöiden työn arvostusta tuomalla esiin usein vaille huomiota jäävän ammattikunnan. Lauluntekijöiden huomioimista ja työn arvostusta verottavat nykyään mm. ilmaiset tai puoli-ilmaiset musiikinkulutuskanavat ja –tottumukset. Populaarimusiikin uudet laulut ja julkaisut eivät kuitenkaan synny itsestään, vaan työtä tekevät alansa ammattilaiset, joiden luonnollisesti kuuluu saada tuosta työstä ansaitsemansa palkka.
TUTUSTU PRO GRADUUN:
Kuinka toimia co-writing-tilanteessa?: ammattilauluntekijöiden strategioita onnistuneeseen yhteistyöhön. Kärkkäinen, Jonna (2018). Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma – Degree Programme in Journalism and Communication, viestintätieteiden tiedekunta.
