Puolet sulle, puolet mulle
Miten biisejä tekevät musiikintekijät sopivat teoskorvausten jaosta? Keskustelimme muun muassa Black Twig ja Teksti-TV 666 -yhtyeissä vaikuttavien Aki Pohjankyrön ja Johannes Leppäsen kanssa aiheesta. Korvausten jaosta kannattaa sopia aina etukäteen, mutta miten asiat hoituvat käytännössä?
Kun musiikintekijä luo uuden sävellyksen tai sanoituksen, syntyy teos, jota tekijänoikeus suojaa.
Teoston asiakkaat tekevät uusista teoksista verkossa ilmoituksen, jossa kerrotaan, ketkä ovat teoksen tekijöitä ja missä prosentuaalisessa suhteessa heille jaetaan korvauksia, kun kappaletta on esitetty julkisesti. Jako-osuuksista sovitaan tekijöiden kesken ja niissä noudatetaan Teoston tilitys- ja jakosäännössä määriteltyjä sääntöjä.
”Tilitys- ja jakosäännöstä päättää Teoston jäsenkokous. Eli tekijät ja kustantajat päättävät siis itse, miten tulot jaetaan. Se antaa raameja osuuksien jakoon, mutta itse asiassa joissain genreissä myös ns. perinteet ohjaavat osuuksien jakoa”, kertoo Teoston repertuaariasiantuntija Helena Suniola. Hän vastaa teosilmoitusten käsittelystä.
”Iskelmän puolella osuudet saatetaan laittaa usein puoliksi säveltäjän ja sanoittajan kesken. Pop-musiikissa teosilmoituksiin on usein merkitty sovittaja tai useita sovittajia.”
Teosilmoituksen lisäksi musiikintekijöiden ja muusikoiden kannattaa tehdä esitysilmoitukset keikoistaan. Aloittelevat musiikintekijät eivät ehkä heti ymmärrä, että heidän biisiensä soiminen ja esittäminen voi tarkoittaa heille merkittäviäkin summia.
”Tunnen bändejä, jotka ovat esimerkiksi soittaneet suurilla festivaaleilla, mutta eivät ole tehneet Teostolle niistä ilmoituksia. Siinä menettää ihan selvää rahaa”, toteaa Aki Pohjankyrö.
Hän on Black Twig yhtyeen laulaja-kitaristi ja bändin pääasiallinen säveltäjä ja sanoittaja.
”Radiot eivät kovin usein soita meidän musiikkiamme, joten suurin osa teoskorvauksistani tulee keikoista”, Pohjankyrö toteaa.
Pohjankyrö kertoo, että Black Twigin ensimmäisellä ja toisella levyllä hän on pääosin säveltänyt ja sanoittanut kaikki kappaleet itse. Tällöin hänet on merkitty Teostolle tehtävässä teosilmoituksessa kappaleen säveltäjäksi ja sanoittajaksi. Jäljelle jäävän osuuden he jakavat muun bändin kesken sovitusosuuksina.
Kolmannella levyllä kappaleita on tehty enemmän alusta asti yhdessä treeniksellä.
”Olen pystynyt ottamaan rennommin ja antamaan muille enemmän tilaa. Tekeminen on nyt vapautuneempaa ja demokraattisempaa. Ennen halusin hioa biisejä loppuun asti kotona”, Pohjankyrö kertoo.
Hän toteaa, että jos kappale on syntynyt treenikämpällä yhdessä jammailemalla, jaetaan ns. teosto-prosentit tasan.
Jos bändin basisti tai kitaristi on tuonut treeneihin aihion, joka on vielä muokkautunut yhdessä paljon ja johon Pohjankyrö on tehnyt laulumelodiat, kappaleen säveltäjäksi on kuitenkin merkitty alkuperäisen hahmotelman kehittäjä.
”Haluamme kunnioittaa sitä, että kenen alkuperäinen idea on ollut. Muuta työstämistä pidämme sitten sovittamisena. Meillä on toimittu niin, että se, joka on tuonut kappaleen treenikselle, saa sävellyskrediitit ja muille tulee sovitusprosentit”, Pohjankyrö kertoo.
Hän ei yleensä merkitse säveltämisen ja sanoittamisen lisäksi itselleen enää sovitusprosenttia, vaikka onkin aina mukana sovittamassa kappaleita. Taustalla on ajatus mahdollisimman tasapuolisesta jaosta.
”Pelkistä sanoista tulee kuitenkin itselle jo niin paljon. Pidän tärkeänä, että muullekin bändille tulee osuuksia. Ei bändin musiikki kuitenkaan olisi samanlaista ilman niitä muita jäseniä. Sovitustyö voi olla hyvinkin suuri. Idea kappaleeksi voi olla treenikselle tuotaessa vielä aivan raakile ja sovitustyö on se, mikä tekee siitä oikean biisin”, Pohjankyrö toteaa.
Vapautuneet säännöt
Musiikintekijät voivat nykyään sopia osuuksien jaosta melko vapaasti keskenään.
”Aiemmin musiikintekijöitä varten oli olemassa tarkka jakotaulukko, joka kertoi, miten kappaleen tekoon osallistuneiden tulee jakaa osuudet”, kertoo Helena Suniola Teostolta.
Suniola on ollut Teostolla töissä jo 28 vuotta ja nähnyt, kuinka säännöt ovat muuttuneet vuosien varrella.
”Jäsenkokouksissa on päätetty luopua näistä tarkoista säännöistä vähä vähältä”, Suniola kertoo. Eli jakomahdollisuuksia on väljennetty musiikintekijöiden itsensä toiveesta.
Nykyisin puhutaan 20/80-säännöstä: Säveltäjä ja sanoittaja voivat sopia vapaasti esityskorvaustensa keskinäisestä jaosta. Toisen osuuden tulee olla vähintään 20 % ja toisen enintään 80 % korvauksista. Eli toisen osuus ei voi olla esimerkiksi 85%.
Jos teoksella on useita säveltäjiä, he voivat sopia vapaasti säveltäjänosuuksien jaosta. Säveltäjien yhteisen osuuden tulee olla vähintään 20 % ja enintään 80 % korvauksista. Sama koskee tilannetta, jossa teoksella on useita sanoittajia.
Luova tiimi
Johannes Leppänen kertoo saaneensa eniten teoskorvauksia French Films -yhtyeelle säveltämistään ja sanoittamistaan kappaleista. Leppänen oli yhtyeen pääasiallinen säveltäjä. Tällä hetkellä bändi on tauolla.
Muutama vuosi sitten yhtyeellä oli paljon keikkoja ja radiosoittoa.
”Joskus yhtyeen musiikki on myös soinut televisio-ohjelmien taustalla. Siitä on saanut hyvät korvaukset”, Leppänen kertoo.
Leppänen on ottanut säveltämistään ja sanoittamistaan kappaleista yleensä noin 50 % ja jättänyt loput muun bändin jaettavaksi. Joskus hänen osuutensa on ollut suurempikin.
Lähiaikoina Leppänen on tehnyt yhdessä Tero Huotarin kanssa paljon kappaleita Teksti-TV 666 -yhtyeelle.
”Yleensä Terolla on jokin idea biisin pohjaksi, johon minä keksin sitten kitara- ja laulumelodioita. Sitten biisi vielä sovitetaan yhdessä”, Leppänen kertoo.
Tekstitkin Leppänen ja Huotari tekevät yhdessä ideoita heitellen.
”Työjako sävellysten ja sanoitusten kanssa on Huotarin ja minun kesken aika fifty-fifty, joten niin jaamme keskenämme myös teoskorvaukset. Muille bändiläisille tulee sitten sovitusosuudet”, Leppänen kertoo.
Teksti-TV 666 tunnetaan isoista äänivalleistaan. Suuri saundi syntyy kuuden jäsenen ja monesti myös vierailevien kitaristien voimin. On ymmärrettävää, että näin isolla porukalla ollaan harvoin yhtä aikaa treeniksellä tekemässä biisejä. Bändin jäsenille annetaan kuitenkin sovitusprosentit, jos he ovat olleet soittamassa levyllä.
Reilua keskustelua
Aki Pohjankyrö kertoo, että hän hoitaa Black Twigissä teosilmoitusten täyttämisen.
”Yritän miettiä tarkkaan, kuka teki mitäkin ja sitten ehdottanut muille sen mukaista jakoa. Ensimmäisen levyn aikana kävimme keskustelua asiasta, eikä sen jälkeen jaoista ole ollut mitään ongelmia”, Pohjankyrö kertoo.
Bändin jäsenille voi tulla yllätyksenä, että oma sovitusprosentti on niin pieni suhteessa sävellykseen ja sanoitukseen.
”Onhan sitä joskus tullut Teosto-päivänä kesäkuussa vähän vaikea olo, jos on saanut huomattavasti enemmän rahaa kuin muut”, Johannes Leppänen kertoo.
”Tiedän kuitenkin, että olen oikeutettu omaan osaani. Biisien tekemiseen kuluu usein aivan tuhoton määrä aikaa. Silloin on mielestäni ihan reilua, että myös oma osuus kappaleen korvauksista on isompi kuin muilla bändin jäsenillä”, Leppänen kertoo.
”Jotain pientä naljailua ja läppää asiasta on joskus heitetty, mutta mitään kunnon riitaa ei ole ikinä tullut. Kyllä ihmiset on ymmärtäneet, miksi jako on sellainen, kuin on”, Leppänen toteaa.
Jos sävellykselle tai sanoitukselle halutaan merkitä alle 20 prosenttia, sekin onnistuu. Tällöin asia menee Teoston ohjelmistotoimikunnan käsiteltäväksi.
Helena Suniola kertoo, että yleensä prosenttien jako sujuu kuitenkin ilman ongelmia.
”Silloin tällöin aiempi teosilmoitus korvataan uudella”, hän toteaa.
Suniola kehottaa musiikintekijöitä keskustelemaan avoimesti jaosta keskenään hyvissä ajoin. Näin ongelmilta vältytään silloin, kun prosenttiosuudet konkretisoituvat teoskorvausten ilmestyessä tileille.
Johannes Leppäsellä ja Aki Pohjankyröllä on myös tuore yhteinen projekti nimeltä Kids Music. Sen suhteen teoskorvausten jaosta ei olla vielä tehty sopimusta, vaikka bändi onkin jo esiintynyt muutamalla kaupunkifestivaalilla.
”Jaa, pitäisi varmaan tehdä ne ilmoitukset pian”, miehet nauravat. Ja toteavat saman tien, että koska biisit syntyvät yhdessä, korvaukset jaetaan todennäköisesti tasan jäsenten kesken.
