Rautavaarassa oli sopiva määrä kapinaa
Laulajana, urheilijana ja näyttelijänä kunnostautuneen Tapio Rautavaaran syntymästä tulee 8. maaliskuuta kuluneeksi sata vuotta. ”Rautavaara oli iso persoona, joka otti tilanteet haltuun”, kuvailee Rautavaaraa säestänyt hanuristi Harry Roine.
Tapio Rautavaara (1915-1979) kiersi sotavuosien jälkeen Suomea trubaduurina runsaan kolmenkymmenen vuoden ajan.
– Tapio Rautavaara esitti etupäässä laulelmia, joissa oli elämänfilosofiaa ja pohdiskelua. Hän löysi musiikissa oman persoonallisen väylän. Iskelmä- ja tanssimusiikin edustaja Rautavaara ei koskaan ollut. Rakkauslauluista hän sanoutui irti, Rautavaaran cd-boksin musiikkitoimituksesta vastannut toimittaja Pekka Nissilä määrittelee.
– Rautavaara oli laulajahahmoltaan reissumies. Miehinen mies, joka hoitaa asiansa ja on luotettava. Miehellä on omat tuskansa, mutta se ei haittaa tahtia.
Pirkkalassa syntynyt, mutta suurimman osan elämäänsä Helsingissä asunut Rautavaara nousi suomalaisten tietoisuuteen samoihin aikoihin monella eri sektorilla. Hän teki huomattavan elokuva-uran ja urheili kahden eri lajin huipulla. Rautavaara voitti keihäänheitossa olympiakultaa Lontoon vuoden 1948 kisoissa ja jousiammunnassa joukkuemaailmanmestaruuden Brysselissä vuonna 1958.
– Tuohon aikaan varsinkin olympiavoitto vaikutti eri yhteiskuntaluokkiin ja ikäryhmiin vahvemmin kuin nykyään. Elokuvissa Rautavaara teki myös päärooleja. Kun tällaisen taustan omannut henkilö esiintyi laulajana, hänet kyllä noteerattiin, Nissilä luonnehtii.
Nissilän mukaan Rautavaara etsi aktiivisesti materiaalia ja vaikutti määrätietoisesti levytysohjelmistoonsa.
– Rautavaara luki paljon runoutta. Hän löysi sieltä tekstejä, joita itse jossain määrin sävelsikin. Keskeisenä sanoittajana toimi Reino Helismaa, joka oli perinteisen suomalaisen maiseman ja kulttuurin tulkki. Helismaa teki myös sävellyksiä ja Rautavaara itse tekstejä. Päävastuun sävellyksistä kantoi Toivo Kärki.
Rautavaaran klassikkokappaleiden lista on pitkä. Esimerkinomaisesti niistä voi mainita kappaleet Reppu ja reissumies, Kulkurin iltatähti, Reissumies ja kissa, Rakovalkealla, Päivänsäde ja menninkäinen, Lauluni aiheet, Häävalssi, Sininen uni sekä Isoisän olkihattu.
Jäyhää sielukkuutta
Hyvän baritoniäänen omannut Rautavaara esitti kappaleensa jäyhästi, mutta tulkinnasta löytyi myös sielukkuutta ja tarvittaessa lämpöä.
Kitaransoittajana Rautavaara ei ollut erityisen taitava. Ongelmaa asiassa ei ollut, sillä esitysten ja laulujen teho perustui muuhun kuin virtuoosimaiseen soittoon. Välillä hän hyödynsi säestäjänään esimerkiksi hanuristia. Rautavaaran kappaleiden tarttuvuus ja esitysten lakonisuus vaikutti samalla siihen, että niitä on ollut kätevämpi hyödyntää esimerkiksi yhteislauluina.
Suomalainen yhteiskunta ja musiikkielämä alkoi muuttua 1950-luvun puolivälin jälkeen. Musiikkiin tuli aiempaa enemmän kansainvälisiä vaikutteita esimerkiksi käännösiskelmien myötä.
– Rautavaara kokeili levytystuotannossaan monenlaista 50-luvun lopulta lähtien. Tuotannosta ei enää löytynyt varsinaista punaista lankaa. Rautavaaralla oli kuitenkin edelleen useita hyviä tulkintoja, esimerkiksi vanhoista suomalaisista kansanlauluista.
Rautavaara kiersi Suomea pitkään erilaisilla iltamakiertueilla. 60-luvulla iltamakiertueperinne alkoi hävitä television yleistymisen myötä. Lisäksi pop ja rock valtasivat alaa. Rautavaara alkoi esiintyä esimerkiksi tavarataloissa, harjannostajaisissa, yhdistysten vuosijuhlissa, perhejuhlissa ja tanssilavoilla orkestereiden taukoesiintyjänä. Hän esiintyi 60- ja 70-luvuilla usein myös televisiossa ja levytysurakin jatkui suht säännöllisenä.
Rautavaaran uran merkittävintä aikaa oli 50-luku. Ura ei myöhemminkään varsinaisesti hiipunut. Rautavaara edusti ehkä mennyttä maailmaa, mutta oli samalla ikoninen hahmo. Miljööt vaihtuivat, mutta tärkeintä oli edelleen yleisön kohtaaminen.
– Rautavaara pysähdytti aina sisääntulollaan ja läsnäolollaan. Hän klaarasi hyvin isommatkin esiintymislavat. Parhaimmillaan hän oli kuitenkin intiimimmässä tilassa, jossa yleisö oli lähellä, Nissilä määrittelee.
Itsenäinen hahmo
Rautavaaran tuotannosta on tehty vuosikymmenten mittaan uustulkintoja. Vesa-Matti Loirin vuonna 1977 julkaisema albumi Vesku Helismaasta keskittyi nimensä mukaisesti Reino Helismaan teksteihin. Monet levyn lauluista kuuluivat Rautavaaran keskeiseen tuotantoon. Niitä on julkaistu myös Loirin tuoreemmilla kokoelmalevyillä.
Myös nuoremman polven rock- ja popmuusikot ovat tarttuneet Rautavaaran tuotantoon. Vuonna 1989 julkaistiin tribuuttialbumi Sunnuntaina sataa aina ja vuonna 2008 tribuuttialbumi Mestaria kunnioittaen.
– Rautavaara oli kiertäjä ja itsenäinen hahmo, jossa oli hyväksyttävä määrä kapinallista. Hän ei hakenut musiikkitrendeistä sitä, mikä myisi eniten. Valtavirrasta vähän sivussa elänyt Rautavaara ei ollut samalla liukuhihnalla, joista suurin osa ihmisistä tahtomattaan on. Tällainen puhuttelee monia rock- ja pop -muusikoita ja ylipäätään monia niistäkin, jotka pyörivät itse yhteiskunnan rattaissa, Nissilä pohtii.
Useista Rautavaaran esittämistä kappaleista on muodostunut moderneja kansanlauluja, jotka ovat monille nuorempienkin sukupolvien edustajille tuttuja koulun musiikkikirjasta, lapsuuskodista tai leirinuotiolta.
Rautavaara oli nöyrä, mutta ei nöyristelevä
Hanuristi Harry Roine säesti Rautavaaraa joitain kertoja 1970-luvun loppupuolella ravintoloissa pidetyissä harjannostajaisissa.
– Rautavaara oli iso persoona, joka otti tilanteet haltuun. Hän oli nöyrä, mutta ei nöyristelevä. Rautavaara oli myös kansanomainen ja hyväntahtoinen. Esiintyessään hänen olemukseensa tuli turboa muutama pykälä lisää, musiikin lehtori Roine määrittelee.
– Harjannostajaisissa monet nauttivat reippaastikin alkoholia. Rautavaaran saapuessa lavalle he kuitenkin hiljentyivät. Ja jos joku alkoholia nauttinut huuteli jotain esityksen aikana, Tapsa hiljensi hänet ystävällisesti sanomalla esimerkiksi: jahas, siellä on oma pullo puolessavälissä.
Roineen mukaan ennen esiintymistä Rautavaaralla oli tapana jutella paikalla olleiden kanssa.
– Hän kysyi ihmisiltä kuulumisia, monesti yleisön joukossa oli myös hänen vanhoja tuttujaan. Rautavaaralla oli yleisöön hyvä kontakti jo ennen varsinaisen esityksen alkua.
Rautavaaran esitykset olivat kokonaisuuksia, joihin kuului niin musisointia kuin elämänfilosofista ja humoristista tarinointia.
– Hän tuntui tietävän hyvin, mitkä kappaleet ja tarinat sopivat parhaiten juuri silloiselle yleisölle ja sen hetkiseen tunnelmaan. Yleisö kuunteli Rautavaaraa tarkasti. Nuo keikat olivat ihmisille varmasti suuria elämyksiä.
– Olin itse tuohon aikaan nuori soittaja. Rautavaaran kanssa esiintymisestä jäi hienot muistot. Jotkut ihmiset ovat tyyliltään perusrehellisiä. Rautavaara oli tällainen rehti ja reilu kaveri.