Antti Riihimäki, Cheek, Antti Tuisku, räp, Rähinä, Teosto, säveltäjä
03.01.2019 Teksti: Mervi Vuorela. Kuvat: Kreetta Järvenpää

Antti ”RZY” Riihimäki on mies monien suurten räp- ja popbiisien takana. Tässä haastattelussa hän kertoo taustastaan, työskentelymetodeistaan ja tulevaisuuden suunnitelmistaan.

 

Toiset haluavat lapsena poliiseiksi, toiset lääkäreiksi ja toiset astronauteiksi. Antti Riihimäelle oli alusta asti selvää, että hänestä tulee musiikintekijä. Esimerkkiä tarjosi musikaalinen perhe, jossa äiti oli kuoronjohtaja, isä kanttori-kuoronjohtaja ja isoveli pianisti.

Haave toteutui. Nykyisin Antti Riihimäki on kysytty biisintekijä, tuottaja, muusikko ja dj, joka on osallistunut esimerkiksi Cheekin, Antti Tuiskun, JVG:n ja Kaija Koon menestysbiisien tekemiseen. Hänen tuotantojaan on kuvailtu musikaalisiksi, minkä Riihimäki uskoo johtuvan siitä, että hän on aina soittanut jotain instrumenttia: aluksi viulua 10 vuotta, sitten sähköbassoa ja niiden ohessa pianoa ja kitaraa.

”Viulunsoitto loppui ymmärrettyäni, miten paljon pitää treenata, että tulee oikeasti hyväksi. Päätin vaihtaa viulun vähemmän työtä vaativaan soittimeen, ja silloin sähköbasso tuli kuvioihin. Basson valintaan vaikutti ehkä myös se, että olin jo pienenä kiinnostunut rytmimusiikista, ja siinä musassa bassolla on tärkeä rooli”, Riihimäki sanoo.

Varhaisteininä kuunneltujen levyjen lisäksi rytmimusiikki ja erityisesti räp iskivät Riihimäen tajuntaan samanhenkisen kaveriporukan kautta. Tuohon kaveriporukkaan kuului paljon räppäreitä, joista osa tuli sittemmin tunnetuiksi Rähinä Recordsin artisteina. Riihimäen mielestä on kuitenkin vääristynyt mielikuva, että hän olisi profiloitunut pelkästään räppiin.

”Olen tehnyt monenlaisia tuotantoja ja koen, että minulla on musiikillisesti muutakin annettavaa kuin tehdä biittejä räppäreille. Urbaani musa ja rytmimusa kuitenkin kiinnostavat, ja yritän ammentaa niistä juttuja poppituotantoihin.”

Duunipäivä ei pääty viideltä

Antti Riihimäki aloitti omien biisien tekemisen yläasteella teknisten ja soundillisten kokeilujen innostamana. Lukiossa hän teki pääasiassa urbaania musiikkia, kunnes laajensi palettiaan popin puolelle. Ensimmäinen iso projekti oli Antti Tuiskun Kaunis kaaos -albumi (2010), jota Riihimäki pääsi tuottamaan. Se avasi ovet muihinkin ammatillisiin tuotantoihin.

Nykyään Riihimäki tekee musiikkia monella eri tyylillä. On biisileirejä, joissa hän tekee kappaleita jollekin tietylle artistille. On päämäärättömiä säveltelypäiviä, jolloin hän istuu Fried Musicin studiolla, tekee jonkin biitin tai biisiaihion, kehittää sitä kollegoidensa kanssa ja etsii lopulta biisille esittäjän. Ja sitten on ”tilaustöitä”, joissa toimitaan juuri niin kuin artisti haluaa.

”Kun tein musiikkia esimerkiksi Cheekin kanssa, niin Jare tuli usein paikalle vahvan lähtökohdan kanssa, että tehdään tällaista. Usein Jarella oli joku hyvä teksti-idea, jonka pohjalta lähdettiin kehittämään, millaista musiikki voisi olla.”

Riihimäellä ei omien sanojensa mukaan ole erityisiä biisintekometodeja. Joskus musiikki lähtee muotoutumaan kännykkään hyräillystä riffinpätkästä, joskus rumpuloopista ja joskus siitä, että hän istahtaa pianon ääreen.

Välillä deadlinet ovat niin tiukkoja, että inspiraatiota ei välttämättä ole aikaa jäädä odottelemaan.

”Jos inspiraatio on hakusessa, paras lääke siihen on se, että alkaa vain tekemään. Kyllä se inspiraatio sieltä sitten tulee. Tämä duuni on aika pitkälti sellaista, että aamulla aloitetaan ja sitten tehdään niin pitkään, kun virtaa riittää. Mutta koskaan ei kyllä lähdetä viideltä himaan, vaan aika usein mennään iltaan ja joskus yöhönkin asti.”

Moni biisintekijä haaveilee artistiksi ryhtymisestä. Riihimäki ei kuitenkaan ole pitänyt asiaa ajankohtaisena.

”En ole oikeastaan missään vaiheessa tavoitellut artistiutta. Tärkeintä on vain ollut päästä tekemään musiikkia kivojen ihmisten kanssa. Mutta totta kai se on ollut takaraivossa, että olisi kiva julkaista joskus omiakin biisejä. Toistaiseksi minulta on tullut vain yksi kappale omalla nimellä, vuonna 2012 tehty räppipossebiisi Tervetuloo Helsinkiin.”

”Nyt voisi olla hyvä rako keskittyä ulkomaihin”

Riihimäki työskentelee nykyisin toiminimen ja osakeyhtiön kautta. Hän suosittelee toiminimen perustamista muillekin musiikintekijöille, mutta ei pidä sitä mitenkään välttämättömänä.

”Keikkailevien artistien on toiminimen kautta helppoa laskuttaa keikat. Toiminimi helpottaa myös musiikintekijöiden ja keikkailijoiden verovähennyksien tekemistä”, Riihimäki listaa toiminimen hyviä puolia.

Ongelmaksi hän nostaa sen, että unohtaa ainakin itse toistuvaksi lähettää laskut ja vaikkapa alv-ilmoitukset ajoissa.

”Jos minulla on joku biisi kesken, se menee kaiken muun edelle. Olen nyt yrittänyt alkaa opetella sitä, että omistaisin yhden päivän kuukaudessa sille, että teen laskuja ja ilmoituksia. Jos voin antaa jonkin vinkin uusille tekijöille, niin kannattaa pitää se puoli tikissä. Silloin pystyy keskittymään paljon paremmin luovaan puoleen.”

Antti Riihimäki on menestynyt hyvin kotimaassa, ja hän sanoo nauttivansa musiikin tekemisestä Suomessa ja suomalaisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Viimeisen vuoden aikana hän kertoo kuitenkin ensimmäistä kertaa kokeneensa, että haluaisi kokeilla onneaan myös kansainvälisillä markkinoilla.

”Alkuvuodesta aloin miettiä, että nyt voisi olla hyvä rako keskittyä ulkomaihin ja katsoa, saisiko siellä peliä avattua. Fried Musicilla on Los Angelesissa oma kämppä, jossa käymme kirjoittamassa musiikkia paikallisten ja muiden kansainvälisten tekijöiden kanssa.”  

Vaikka ura ulkomailla urkenisikin, Riihimäellä ei ole aikomuksena jättää Suomea taakseen. Realiteetit ovat Riihimäellä kuitenkin tiedossa. Ulkomailla breikkaaminen tulisi varmasti vaatimaan paljon uhrauksia.

”Unelmatilanne olisi, jos minulla olisi koti Suomessa, ja matkustelisin aina osaksi aikaa vuodesta Losiin tai muihin kaupunkeihin tekemään musaa kirjoittajien ja artistien kanssa. Samalla tekisin myös musiikkia Suomen markkinoille. Suomi on kuitenkin paras paikka ja tykkään olla täällä.”