Saisiko tehokkaampi musiikintekijäkoulutus vauhtia Suomen musiikkivientiin?
Suomen Musiikintekijöiden syksyllä 2023 julkaisema selvitys Koulutuksesta kasvua biisivientiin! Musiikintekemisen opetuksen tarjonta, haasteet ja mahdollisuudet kansainvälistymisen näkökulmasta kartoitti, millaisia valmiuksia Suomessa saatavilla oleva musiikintekijäkoulutus antaa kansainvälisellä kentällä työskentelemiseen. Selvityksen teki erikoistutkija, FT, Riikka Hiltunen.
Music Finlandin tilastojen mukaan suomalaisen popmusiikin teosvienti on kasvanut jatkuvasti vuodesta 2006 lähtien. Alan kasvupotentiaali on edelleen vahvaa, joten kunnollinen musiikintekijäkoulutus voisi olla avuksi aidon kasvun vauhdittamisessa.
Syksyllä julkaistun selvityksen mukaan suomalainen musiikintekijäkoulutus ei vielä anna riittäviä valmiuksia kansainvälisillä markkinoilla toimimiseen. Onkin aika pohtia, kuinka kehittää koulutusta niin, että Suomesta saataisiin viedyksi lisää tekijöitä ja teoksia kansainvälisille markkinoille. Selvityksessä musiikintekijät kokivat, ettei koulutus ollut antanut riittäviä välineitä kansainväliselle ammattiuralle.
”Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei koulutus voisi antaa niitä”, selvityksen Suomen Musiikintekijöille tehnyt Riikka Hiltunen huomauttaa.
Kaikki alkaa taiteen perusopetuksesta ja koulujen musiikinopetuksesta
Säveltäminen ja muu musiikin luova tuottaminen on nykyisin vahvasti mukana koulujen opetussuunnitelmissa, mutta Hiltusen mukaan se ei näy käytännöissä niin paljon kuin voisi.
”Muutokset tapahtuvat hitaasti. Jos opettaja on koulutettu vuosia tai vuosikymmeniä sitten, valmiuksia tällaiseen opettamiseen ei välttämättä ole. Opettajien osalta ongelmaa voisi korjata järjestämällä runsaasti täydennyskoulutusmahdollisuuksia”, Hiltunen sanoo.
Ongelmia on myös oppilastasolla. Aikuisten puheet ”poikien ja tyttöjen jutuista” saattavat määrittää suunnan taiteen parissa. Hiltusen mielestä tällä on kauaskantoisia vaikutuksia musiikin tekemiseen ja ammatilliseen suuntautumiseen.
Kaikilla tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet kehittää luovuuttaan musiikintunneilla, mutta käytännössä voimakas sukupuolittuminen instrumenttivalinnoissa alkaa jo perusopetuksessa.
Biisiviennin kasvun kannalta on olennaista, että musiikintekijöiden joukko kasvaa ja monimuotoistuu. Hiltusen mukaan maahanmuuttajataustaisten mukaan saamisessa on edelleen töitä.
”Asialle on jo tehty paljon taiteen perusopetuksen puolella. Koulutuksista on kerrottu ja on tarjottu vapaaoppilaspaikkoja. Siltikään musiikkiopistoissa opiskelevien joukko ei ole kovin monipuolinen. Se heijastuu musiikin ammattikoulutukseen.”
Musiikin tekeminen muuttuu koko ajan, joten koulutuksen on myös nykyaikaistuttava
Musiikin tekeminen elää, muuttuu ja muokkautuu jatkuvasti. Tänä päivänä muutos on nopeampaa kuin koskaan, ja Hiltusen mukaan siihen on havahduttu koulutuskentällä. Selvitys osoitti, että musiikin tekemisen opettajilla on haasteita pysyä mukana muutoksessa. Tästä seuraa, että musiikin tekemisen koulutus ei välttämättä toimi parhaiten perinteisessä opettaja-oppilasasetelmassa.
”Koska oppilaat saattavat osata joitain asioita paremmin kuin opettajat, olisi hyvä siirtyä kohti vertaisoppimisen kulttuuria. Opiskelijat voisivat jakaa tietouttaan opettajille ja toisilleen. Tätä ajatellen opintosuunnitelmien tulee olla joustavia. Varsinkin kansanopistoissa ne jo ovatkin.”
Teknologinen kehitys on muuttanut musiikin tekemistä. Koulutuksen kehittämisessä pitäisi huomioida, että enää ei ole välttämätöntä osata soittaa kitaraa tai pianoa voidakseen säveltää.
Monella koulutuslinjalla perinteisen instrumentin hallinta on sisäänpääsyn kriteeri, mutta tarvitseeko sen olla, kun koulutetaan musiikintekijöitä? Hiltunen kertoo havainneensa, että käsitysten muuttamiseen on halua ja että musiikin tekijyyden olemusta pohditaan jatkuvasti. Esimerkiksi Turun konservatoriossa pääinstrumentiksi voi valita myös DAW:n eli digital audio workstationin.
”Ihmisessä voi olla potentiaalia musiikin tekemiseen, vaikka hän ei hallitsisi mitään soitinta muusikkotasolla”, Hiltunen sanoo.
Onko musiikkialalla koulutusta vähättelevä kulttuuri?
Suomessa musiikin tekemistä on voinut opiskella toden teolla vasta viime vuosien aikana. Vielä kymmenen vuotta sitten vaihtoehdot olivat vähissä. Siihen nähden koulutusmahdollisuuksia on nykyisin runsaasti.
Nuoremmilla suomalaisilla musiikintekijöillä onkin pääsääntöisesti enemmän alan koulutusta kuin vanhemmilla. Riikka Hiltusen mukaan kehittämisen paikkoja löytyy koulutukseen asennoitumisesta.
”Suomessa varsinkin populaarimusiikin puolella on vallinnut koulutusta vähättelevä kulttuuri. Koulutustaustaa on jopa piiloteltu, koska on haluttu pitää yllä kuvaa itseoppineesta tekijästä. Mutta asenteet ovat muuttuneet. Emma Gaalan kiitospuheissakin on jo kiitelty musiikkikoulutusta”, Hiltunen kertoo.
Osapuolten välille olisi kehitettävä yhteen hiileen puhaltamisen kulttuuria. Siinä Suomi voisi katsoa mallia länsinaapurista.
”Ruotsissa koulutus ja työelämä tekevät enemmän yhteistyötä. Siellä järjestetään enemmän oppilaitosten kuuntelusessioita, joihin tulee musiikkikustantajien edustajia. Toimiala on siis valpas sen suhteen, millaisia tekijöitä koulutuksesta nousee.”
Yksi tapa kehittää musiikkialan ja koulutuksen suhdetta on luoda työharjoittelumahdollisuuksia musiikkikustantamoihin.
Työharjoittelumahdollisuuksien kehittäminen olisi monin tavoin hedelmällistä, sillä tietyt työn osa-alueet on opittava kentällä. Ne voivat liittyä myös eri musiikkimarkkinoiden välisiin eroihin ja kontaktien solmimiseen.
”Kun kysyin koulutusvastaavilta asiasta, kaikilla ei tullut mieleen yhtään paikkaa, jossa heidän opiskelijansa voisivat olla työharjoittelussa. Samaan aikaan musiikkikustantamossa työharjoittelussa ollut musiikintekijä kutsui työharjoittelua ensimmäiseksi oikeaksi koulukseen biisintekoon. Myös verkostojen luominen koettiin tärkeäksi. Jos opiskeluaikana olisi mahdollisuuksia luoda kontakteja ulkomaille, se auttaisi kansainvälisen uran käynnistelyssä.”
Musiikintekijän on paitsi osattava kirjoittaa ja tuottaa biisejä, myös tunnettava musiikkiala. Hiltusen mukaan toimialatiedon opettaminen on jo voimakkaasti mukana joissakin koulutusohjelmissa.
”Musiikkituotannon ammattitutkinnon koulutuksessa vierailee paljon ammattilaisia. Bisnespuolen väki käy kertomassa, miten homma toimii.”
Ovatko kaupallisuus ja luovuus toisiaan vastakkain – vai pelkästään asenteet?
Kun koulutetaan musiikin tekijöitä musiikkimarkkinoille, ei ole järkevää asennoitua kielteisesti musiikin kaupallisuuteen. Hiltusen mukaan suhtautuminen on koulutusohjelmasta kiinni. Toisinaan kaupallisuus ja luovuus asetetaan vastakkain.
”Asenteet kaupallisuutta kohtaan eivät aina ole kovin myönteisiä. Kuva kaupallisesta musiikista on kapea. Ajatellaan, ettei se ole taiteellisesti arvokasta. Koulutuskentällä on puutteita erityisesti kansainväliseen musiikintekijyyteen tähtäävässä koulutuksessa”, Hiltunen pohtii.
Suomessa on tyypillistä kannustaa tekijöitä keskittymään kotimaan markkinoihin ja suomenkielisiin biiseihin. Myytti siitä, että voidakseen pärjätä ulkomailla on ensin menestyttävä Suomessa, ei kestä lähempää tarkastelua.
”Ulkomaille voi lähteä suoraankin. Kotimainen ura voi olla sen kannalta jopa taakka. On muutenkin syytä purkaa sellaisia käsityksiä, että ulkomailla toimiminen on niin vaikeaa, ettei kannata edes yrittää.”
Selvityksessä musiikintekijät mainitsivat kansainvälisellä kentällä toimimisessa tarvittavan rohkeutta, röyhkeyttä, itsetuntoa ja sosiaalista kyvykkyyttä. Tällaisia asioita on vaikeaa suoraan opettaa, mutta koulutusta voi kehittää myös niiden osalta. Menestyneet esimerkit houkuttelevat jäljilleen.
”Koulutus voi olla rohkaisevaa ja kasvattaa tekijöiden uskoa mahdollisuuksiinsa ja kykyihinsä. Tämä voi tapahtua esimerkkien kautta – nythän on jo nähty, että suomalainen voi toimia kansainvälisellä kentällä siinä missä kuka tahansa muukin. Ulkomailla menestyneitä suomalaisia musiikintekijöitä on kuitenkin ollut vaikea saada vieraileviksi luennoitsijoiksi koulutuksiin.”
Tekijäkoulutukseen tarvitaan lisää resursseja
Jotta musiikintekijöitä syntyy, tarvitaan resursseja koulutukseen, kuten esimerkiksi perusopetuksessa opettajien valmiuksien lisäämiseen. Resurssit ratkaisevat myös sen, miten hyvin koulutus on ihmisten saatavilla.
Musiikin tekemisen opiskelupaikkoja on rajallisesti, jolloin koulutusohjelmat eivät koe tarvetta tiedottaa itsestään kovin laajalti. Tällöin moni potentiaalinen biisintekijä ei saa tietää tarpeeksi koulutusmahdollisuuksista
Kulttuurialan ammatillisen koulutuksen rahoitus on vaikeasti ennakoitavissa. Epävarmat ja rajalliset resurssit vaikuttavat suoraan musiikkiviennin näkökulmasta tapahtuvaan koulutukseen ja kansainvälisen toiminnan kehittämiseen.
”Selvityksessä tuli sellaista viestiä, että tarvittaisiin kansainvälisen toiminnan koordinaattoreita ja kansainvälisellä kentällä toimivia vierailijoita. Nämä ovat resurssikysymyksiä”, Hiltunen kertoo.
Suomalaisen popmusiikin teosviennin ja musiikintekijäkoulutuksen kehittäminen ovat haastavia tehtäviä.
”On hyvä, että näitä asioita kirjoitetaan auki ja nostetaan esiin. Se voi käynnistää pohdintoja, joista seuraa muutoksia.”
Suomen Musiikintekijät ry:n ”Koulutuksesta kasvua biisivientiin! Musiikintekemisen opetuksen tarjonta, haasteet ja mahdollisuudet kansainvälistymisen näkökulmasta” -selvitys tehtiin jatkotyönä Music Finlandin Biisiviennin visiolle. Selvityksen painopiste oli musiikin tekemisen ammatillisessa koulutuksessa (ammattikorkeakoulut ja toisen asteen oppilaitokset) ja kansanopistojen ”biisintekemiseen” keskittyvissä linjoissa (vapaa sivistystyö). Lisäksi päivitettiin tilannetta musiikin luovan tuottamisen opetuksesta musiikin perusopetuksessa ja taiteen perusopetuksessa.
Selvitys rahoitettiin Teoston kansallisista varoista, jotka käytetään Teoston jäsenistön päättämin tavoin aatteellisen toiminnan ja luovan säveltaiteen edistämiseen.
- Tarvitsemme lisää kansainväliseen tekijyyteen tähtäävää koulutusta sekä resursseja parantamaan koulutuksen sisältöä ja saavutettavuutta.
- Perusopetuksen täydennyskoulutusmahdollisuuksia on lisättävä ja taideopinnoissa on vältettävä sukupuolittumista.
- Maahanmuuttajataustaisten osallistamiseen on panostettava.
- Musiikintekijöiden koulutuksessa on siirryttävä kohti vertaisoppimista. On huomioitava musiikintekijyyden muutos perinteisen instrumenttiosaamisen osalta.
- Musiikkialan ja -koulutuksen tulisi oppia puhaltamaan yhteen hiileen: musiikintekijäopiskelijoiden työelämävalmiuksia kannattaa kehittää.
- Kansainvälisyyteen tulisi kannustaa: kansainvälisesti toimivia suomalaisia musiikintekijöitä voitaisiin tuoda osaksi koulutuksia, ja myytti kansainvälisen työskentelyn hankaluudesta pitäisi murtaa.
