Sanguis Meus, Mama! –levyllä jouhikko kohtaa bluesin ja popin

Teosto-palkinnon esiraati toteaa perusteluissaan, että levyn myötä Pekko Käppi yhtyeineen astuu marginaalista askeleen kohti massoja. Ensimmäisestä jouhikon äänestä ja laulunsäkeestä lähtien kuulija pääsee omalakiseen maailmaan, jossa arkaainen blues ja mytologia käyvät iholle.

Teostoryn videohaastattelussa hyväntuulinen ryhmä kertoo isojen nappuloiden ja vipstaakien innoittaneen monenlaisiin kokeiluihin levyn teossa. Tuottaja/sovittaja Jani Viitanen kuvailee myös työskentelyn konkretisoineen sen, ettei kansanmusiikilla tai Pekon yhtyeen musiikilla tarvitse olla mitään genreä: ”Se voi olla mitä vaan!”.

Katso video, jolla yhtye ja tuottaja/sovittaja kertovat, miten levy ja sen lyriikat saivat alkunsa.

Teosto-palkintoehdokkaana ovat Pekko Käpin, Nuutti Vapaavuoren ja Tommi Laineen sävellykset ja sanoitukset sekä Pekko Käppi & K:H:H:L-yhtyeen ja Jani Viitasen sovitukset levyllä Sanguis Meus, Mama!.

Mutta tiesitkö, että yhtye on koko nimeltään Kuolleiden hillittömäin hevoisten luut?

Tutustu muihin Teosto-palkintoehdokkaisiin:

Laura Moisio: Ikuinen valo on levy haikeudesta ja onnesta
Autuus-ooppera käsittelee uskonnollista väkivaltaa

Pekko Käppi & K:H:H:L – Mun vereni

Musiikkivideo kappaleesta Mun vereni.

Tämän sisällön tarkastelu edellyttää evästeiden hyväksyntää.