Säveltäjä Heta Aho sukkuloi sujuvasti eri musiikillisten roolien välissä
Wonderfeel Helsinki -festivaalilla esiintyvä huilisti ja säveltäjä Heta Aho kuvailee itseään generalistiksi, joka ei halua keskittää voimavarojaan yhteen asiaan. Hänelle sopii kolmijakoinen ura säveltäjänä, huilistina ja kulttuurikomppania Eloan taiteellisena johtajana. Eri taidot ja tehtävät tukevat toisiaan.
Lapsena kesti jonkin aikaa ennen kuin Heta Aho (s. 1992) todella innostui huilunsoitosta, mutta vähitellen huilusta tuli hänen instrumenttinsa ja motivaatio soittamiseen löytyi. Teini-ikäisenä hän alkoi opiskella myös säveltämistä musiikkiopistossa. Kun tuli aika hakea Sibelius-Akatemiaan, hän haki sekä säveltämisen että huilunsoiton puolelle, ja pääsi sisään molempiin.
”Valitsin huilun, koska ajattelin, että huilunsoitto on niin fyysistä, että se pitää opetella nuorena. Opiskelin kuitenkin sivuaineena säveltämistä, ja opiskelun loppuvaiheessa sävelsin puolet ajasta. Pääaineeni myötä tuntumani säveltämiseen tulee enemmän soittamisen kuin perinteisten sävellyksen apuaineiden, kuten laajojen analyysiopintojen kautta. Olen edennyt omaehtoisen tutkimisen ja leikin kautta, ja musiikista on tullut suuri rakkauteni”, Aho pohtii.
Säveltäessään Aho pohtii, miten hän voi antaa soittajille tulkinnallisia haasteita ja kirjoittaa samalla musiikkia, jonka soittaminen on mielekästä.
”Hauskinta on kuulla, kun joku muu soittaa musiikkiani. Säveltäjänä koen onnistuneeni, jos musiikki hengittää niin, että sen tulkintaan on monta reittiä. Oma vahva soittotaustani vaikuttaa niin, että mietin soittotapahtumaa monelta kannalta. Huonosti kirjoitettu, teknisesti vaikea musiikki on epäkiitollista harjoiteltavaa.”
Hetkellisen ja pysyvän taiteen luomista
Konsertissa soittaminen tapahtuu hyvässä ja pahassa nyt-hetkessä.
”Yleisön edessä soittamisen kauneus ja kauheus tulee katoavaisuudesta. Vaativuus tulee siitä, että onnistumisen ikkuna konsertissa on niin pieni hetki, ja juuri silloin pitäisi pystyä antamaan parastaan. On vaikea luopua perfektionismista ja silti uskoa, että itsellä on jotain annettavaa soittajana”, Aho kertoo.
Säveltäessä sen sijaan virheiden korjaamiseen on aikaa ja mahdollisuuksia.
”Sävellystyössä musiikki syntyy hirveän hitaasti, mutta lopputulos on pysyvämpi kuin muusikon työssä. Onnistunut kohta ei katoa partituurista enää mihinkään. Siinä ei tarvitse onnistua joka hetki tai edes joka päivä. Toisaalta säveltäessä oman mielikuvituksen ja taidon pitää jaksaa kannatella koko teoksen läpi”, Aho sanoo.
Kulttuurikomppania Eloa luo taiteidenvälisessä yhteistyössä musiikkielokuvia
Päivätyönään Aho toimii kulttuurikomppania Eloan taiteellisena johtajana. Eloassa yhdistellään elävää musiikkia, elokuvaa, musiikkiteatteria, tanssia ja tarinoita. Nuoret taiteen ammattilaiset luovat yhdessä esimerkiksi musiikkilyhytelokuvia, joissa livenä kuvaustilanteessa äänitetty musiikki kohtaa viimeistellyn visuaalisuuden.
”Parhaillaan editoimme keväällä 2021 Urheilutalon uimahallissa kuvattua lyhytelokuvaa, jossa on Paul Hindemithin musiikki. Viimeisin julkaistu elokuvamme on Veteen pudonnut kuu, jonka kuvasimme Talvipuutarhassa joulukuussa 2020. Työryhmän ohjaaminen on kiinnostavaa, ja pohdin paljon esityksen visuaalisuutta. Yhteistyö muiden alojen ammattilaisten kanssa on palkitsevaa, ja olen jäänyt koukkuun kuvausten tunnelmaan. On hyvä päästä partituurilehden ulkopuolelle välillä.”
Eloassa on mukana myös Ahon kumppani, kapellimestari ja laulaja Taavi Oramo.
”Taavin kanssa vaikutamme kaiken aikaa toisiimme, mutta usein parasta tukea toisen työlle on se, että emme puhu kaiken aikaa musiikista. Johtoajatus on, että apua annetaan, kun sitä pyydetään”, Aho toteaa.
Työ on aikatimanttien hiomista
Useimmiten Aho tekee päällekkäin montaa asiaa.
”Olisi hienoa, jos voisin tehdä jokaista työtäni kausiluonteisesti. Jos toisen puolen vuodesta voisin säveltää itsenäisesti ja toisen puolen osallistua yhteisölliseen tekemiseen, se olisi ideaalitilanne. Keskityn säveltämiseen silloin, kun saan tilauksen eli käytännössä rahoituksen. Olisi mukavaa, jos oma tulotaso olisi jotenkin ennustettavissa, mutta näin ei ole. Kansainvälisessä vertailussa suomalaisten säveltäjien asema on kuitenkin hämmästyttävän hyvä. Jos jotain voisin muuttaa, niin toivoisin, että maakuntaorkestereilla olisi mahdollisuus tilata lisää musiikkia nykysäveltäjiltä.”
Aho löytää eri tehtävissään myös yhtäläisyyksiä.
”Soittaessani, säveltäessäni, konserttielokuvia ohjatessani ja tapahtumia suunnitellessani haluaisin luoda aikatimantteja eli sellaisia hetkiä, jossa ympäröivä todellisuus katoaa, ja jää vain pieni omalakinen maailma”, Aho tiivistää.
Olisi hienoa, jos voisin tehdä jokaista työtäni kausiluonteisesti. Jos toisen puolen vuodesta voisin säveltää itsenäisesti ja toisen puolen osallistua yhteisölliseen tekemiseen, se olisi ideaalitilanne.
Wonderfeel Helsinki: klassisen musiikin ulkoilmafestivaali
Heta Aho on yksi Wonderfeel Helsingin neljästä kuraattorista ja esiintyy itsekin festivaaleilla. Syreenien aikaan -konsertti koostuu pääosin Ahon omista sävellyksistä huilulle, klarinetille, harpulle alttoviululle ja laululle, ja hän soittaa itse huilua esityksessä.
”Mukana on paljon miniatyyrejä. Lopuksi esitämme sävellykseni Syringa ja sen perään Claude Debussyn Triosonaatin, joka vaikutti merkittävästi Syringan syntyyn. Syringa on syreenin latinankielinen nimi. Debussyn musiikin hienostuneisuus, läpikuultavuus ja keveys puhuttelevat minua”, Aho kertoo.
Wonderfeelin konsepti on tuttu rock-festareilta eli ulkoilmakonsertteja pääsee kokemaan festivaalialueella lunastamalla rannekkeen koko päiväksi tai viikonlopuksi. Kolmella eri lavalla on kullakin omanlaisensa profiili: yksi lava keskittyy kamarimusiikkiin, yksi uuteen musiikkiin ja yksi isoihin kokoonpanoihin.
”Helsingin juhlaviikkojen taiteellinen johtaja Marko Ahtisaari osallistui Hollannissa paikalliseen Wonderfeeliin ja innostui tuomaan konseptin Suomeen. Ulkoilmakonsertissa sääolosuhteet, kuten kosteus ja kylmyys, vaikuttavat soittamiseen ja akustiikka toteutetaan eri tavoin kuin konserttisalissa. Meillä kuraattoreilla on ollut todella hauskaa yhdessä suunnitellessamme ohjelmaa. Uudistuva säveltäjyys näkyy festivaaleilla esimerkiksi siinä, että moni esittää itse säveltämäänsä musiikkia kuten Signe-lauluyhtye, Tytti Arola ja minä”, Aho toteaa.
Teosto toimii Womderfeel Helsinki -festivaalin sisältökumppanina. Heta Aho festivaaleilla 20.8. klo 17 ja 21 otsikolla Syreenien aikaan. Kulttuurikomppania Eloa esiintyy 22.8. klo 19 otsikolla Satakielen alkeet (huilussa Heta Aho) ja 20.8. klo 16 otsikolla Strange sea. Aho on suunnitellut molemmat Eloan konsertit.
Helsingin juhlaviikkojen avajaisviikonloppuna 20.–22.8.2021 uusi klasarifestivaali Wonderfeel Helsinki tarjoilee klassisen musiikin kärkinimiä, nykymusiikkia ja jazzvivahteita meren äärellä kaupungin sykkeessä. Tokoinrannassa ja Huvilassa voi kuulla esimerkiksi huippupianisti Vikingur Ólafssonia, maailman parhaisiin lukeutuvaa lauluyhtye Theatre of Voicesia, palkittua Marmen-jousikvartettia tai Pekka Kuusistoa johtamassa Radion sinfoniaorkesteria. Ohjelman ovat kuratoineet Eriikka Maalismaa, Antti Tikkanen, Minna Pensola ja Heta Aho yhdessä Juhlaviikkojen tiimin kanssa. Kokonaisuuteen on myynnissä yhden, kahden ja kolmen päivän festivaalirannekkeita. Lue lisää: https://helsinkifestival.fi/wonderfeel/
Pääkuva: Maarit Kytöharju
Muut kuvat: Ella Kiviniemi, Sebastian Wolf
