Säveltäjä ja tohtorintutkinto – kuuluvatko ne yhteen?

Taiteellinen tohtorintutkinto on vuosien varrella kohdannut ennakkoluuloja, ja edelleen ajatus taiteellis-tieteellisestä jatkotutkinnosta herättää hämmennystä. Taide ja tutkimus eivät kuitenkaan ole yhteensovittamattomia, ja sen ovat osoittaneet Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta valmistuneet yli 200 musiikin tohtoria. He edustavat eri instrumenttien taitajia, monia musiikinlajeja sekä eri lähestymistapoja kuten musiikin teoriaa tai musiikkikasvatusta.

Musiikin tohtorin tutkinnon voi suorittaa…

• taiteilijakoulutuksena, joka on taiteellis-tutkimuksellinen opin- ja taidonnäyte. 60 prosenttia musiikin tohtoreista edustaa taiteilijakoulutusta.
• tutkijakoulutuksena, joka tarkoittaa tieteellistä väitöskirjaa.
• soveltajakoulutuksena, jossa tutkimuksen keinoin kehitetään musiikkiin liittyviä käytäntöjä ja välineitä.

Myös säveltäjiä musiikin tohtorin tutkinto on kiinnostanut. Soveltajakoulutus sopi kuin nakutettu säveltäjä Miika Hyytiäiselle, jonka kiinnostus ihmisäänelle säveltämiseen jalostui jatkotutkinnossa Voice Map -metodiksi. Sen tarkoituksena on tukea säveltäjien ja laulajien välistä kommunikaatiota. Säveltäjä Riikka Talvitien kesäkuun alussa tarkastettava taiteellinen tohtorintutkinto kattaa liki väitöskirjan laajuisen kirjallisen työn ja useita siihen tiiviisti kytkeytyviä sävellyshankkeita.

Kummallekaan tohtoroitumisessa ei ollut kyse silkasta meritoitumisesta, vaan mahdollisuudesta laajentaa oman taiteellisen työn vaikuttavuutta.

Riikka Talvitie tutkii yhteisöllisiä sävellystapoja

Talvitie on aina ollut kiinnostunut lukemisesta ja kirjoittamisesta, mutta jatkokouluttautuminen ei tuntunut mahtuvan perheellisen säveltäjän arkeen. Talvitie kiinnostui kuitenkin vanhoja sävellystapoja haastavista yhteisöllisistä ja yhteiskunnallisemmista sävellystavoista.

Säveltäjien työ on edelleen usein yksinäistä ja ajatus sävellyksistä yhden luovan mielen monoliittimaisina teoksina istuu tiukassa. Vuonna 2016 alkaneessa tohtorihankkeessaan Muuttuva säveltäjä – kohti dialogisia käytäntöjä Talvitie tarkastelee yhteisöllisiä ja vuorovaikutteisia säveltämisen tapoja sekä sitä, miten tekijyyden jakaminen muuttaa säveltäjien asemaa länsimaisen kulttuurin traditiossa. Talvitie valmistuu tohtoriksi kesäkuussa 2023.

”Erilaiset kollaboraatiot ovat nyt trendikkäitä. Se kertoo siitä, että moni säveltäjä pohtii näitä kysymyksiä. Minun tutkinnossani esittämäni vastauksen ei tarvitse olla se oikea, vaan haluan rakentaa sallivuutta siihen, että säveltäjän toiminta voi olla erityyppistä kuin millaisena se on aiemmin nähty”, Talvitie kertoo.

Talvitien mielestä säveltäjän työnkuvassa on edelleen myös paljon historiallista jäännettä, joka tuntuu ehkäisevän sitä, miten säveltäjät voisivat vaikuttaa nykypäivän maailmassa.

Talvitie uskoo, että säveltäjän roolin sanallistamisella on paljon merkitystä. Siksi juuri tutkinnon kirjallinen osuus oli hänelle tärkeä. Akateeminen kirjoitustapa ja osallistuminen Taideyliopiston eri korkeakoulujen tohtorikursseille alkoivat nopeasti vaikuttaa sävellystyöhön, ja Talvitie alkoi saada yhä lisää kaipaamiaan ajankohtaisia kosketuspintoja eri taiteen- ja tieteenaloille. Tutkimuksellisen lähestymistavan tarjoamat työtavat auttoivat laajentamaan omaa ilmaisua.

”Kun jäsenteli tekemistään, oli mahdollista asettaa sävellysprosessille tavoitteita ja säveltää kiteytyneemmin”, hän kertoo.

Talvitie toteutti tutkintonsa yhteydessä viisi sävellyshanketta, joista mikään ei ollut perinteinen partituurikeskeinen sävellys. Esimerkiksi säveltäjä Lauri Supposen ja musiikintutkija Juha Torvisen kanssa toteutettu monimediateos Aaltoliike koettiin Meidän Festivaalilla 2021.

”Näissä teoksissa katsoin säveltämistä jonkin toisenlaisen työtavan tai roolin kautta. Voiko säveltäjä ilmaista jotakin muutakin kuin vain omaa säveltäjyyttään, vai voiko hypätä erilaisiin ilmaisun tapoihin?”

Miika Hyytiäinen kehitti konkreettisen työkalun säveltäjien tarpeeseen

Tohtorintutkintoon ryhtyminen tuntui luontevalta Miika Hyytiäiselle, joka on Berliinissä suoritetun sävellysdiplomin lisäksi valmistunut aikoinaan myös matematiikasta. Analyyttiseksi itsensä kokeva säveltäjä on erikoistunut kokeelliseen musiikkiteatteriin ja toimii usein poikkitaiteellisissa yhteyksissä.

Hyytiäisen kehittämän Voice Map -menetelmän tavoitteena on antaa säveltäjille työkaluja kirjoittaa musiikkia juuri tietyn laulajan äänelle. Hänen viime syyskuussa tarkastettu tohtorintutkintonsa Voice Map Method: Enhancing Composer-Singer Communication oli päätepiste seitsemän vuoden matkalle, mutta aiheen tutkiminen ja metodiin liittyvän sovelluksen keittäminen ei päättynyt siihen.

Hyytiäisen tutkintoon sisältyy väitöskirjan mittainen kirjallinen työ, ja sen tuloksena syntyi konkreettinen työkalu säveltäjien tarpeisiin. Hyytiäinen toivoo projektinsa avaavan laajemminkin keskustelua laulajien identiteeteistä sekä kommunikaatiosta yleisesti.

Tutkintoon sisältyvät sävellysprojektit, kuten ääni-installaatio Voice is Voices (2021), olivat Voice Map -metodin käytännön testausta.

”Nyt on se olo, että olen kirjoittanut aika paljon korkeille, kevyille lauluäänille ja voisin vaihteeksi tehdä jotain muuta”, hän nauraa.

Orkesterimusiikkia onkin syntymässä. Toisaalta tohtorintutkinto on vahvistanut hänen identifioitumistaan kokeelliseen vokaalimusiikkiin ja näin vaikuttanut siihen, millaisia teoksia häneltä tilataan. Tieteellinen tutkimusprosessi antoi Hyytiäiselle itsevarmuutta taiteelliseen tekemiseen.

”Tunnen myös osallistuneeni keskusteluun tavalla, joka ei olisi ollut mahdollista yksittäisten hankkeiden tasolla.”

Mitä hyötyä tohtorintutkinnosta säveltäjälle on?

Suomalaisen taiteellisen tohtorintutkinnon rakenne on hyvin laaja ja edellyttää vuosien monivaiheista työtä. Angloamerikkalaisissa maissa taiteellisen jatkotutkinnon tehtävä on olla pikemminkin väline pedagogiseen pätevöitymiseen, kun taas saksankielisessä Euroopassa musiikin tohtorit herättävät pikemminkin epäluuloa. Berliinissäkin vaikuttavan Miika Hyytiäisen mukaan Saksassa on edelleen vahva musiikkitieteen traditio: jos säveltäjä haluaa tohtoroitua, hänen oletetaan tekevän musiikkitieteellinen väitöskirja.

Miika Hyytiäinen kertoo kuitenkin löytäneensä tohtorintyössään vastauksen siihen, miksi taiteilijan pitäisi tehdä tutkimusta tai miksi tutkijan pitäisi olla taiteilija.

”Tutkimuksessani syntynyttä uutta tietoa ei olisi voinut tuottaa henkilö, joka ei ole säveltäjä. Säveltäjä elää yleensä kappaleen kerrallaan, eikä säveltäjien tieto kovin hyvin välity eteenpäin. Säveltäjillä on annettavaa, ja taiteellinen tutkimus voi olla menetelmä siirtää tätä tietoa laajemmalle”

Riikka Talvitie halusi, että hänen tutkintoonsa sisältyvät taiteelliset työt nousisivat tutkimuskysymyksestä ja että koko prosessi oli tutkimuksellinen.

”Toivon, että tohtorintyöni voi toimia jonkinlaisena suuntaviittana säveltäjille, joita tällainen lähestymistapa kiinnostaa”, Riikka Talvitie sanoo.