”Suositulle soittolistalle pääseminen on nykyään se lottovoitto”

Kesällä 2018 Sami Valkosen työmatkaan tuli pieni mutta sitäkin oleellisempi muutos. Vielä edellisenä päivänä hän oli kävellyt ulos Lontoon King’s Crossin metroasemalta, noussut mäkeä ylös ja kääntynyt vasemmalle. Seuraavana päivänä hän kulki saman reitin, mutta kääntyi lopuksi oikealle.

King’s Crossin entiselle joutomaalle on muutamassa vuodessa kohonnut yksi maailman tärkeimmistä mediakeskittymistä, ja siellä sijaitsevat vastakkain Valkosen entinen ja nykyinen työnantaja: teknologiajätti Google vasemmalla ja tekijänoikeusjärjestö PRS for Music oikealla.

Henkisesti muutos oli suurempi, sillä yhden yön aikana Valkonen siirtyi vastapuolen leiriin. Googlella hänen vastuullaan olivat olleet esimerkiksi Youtuben sopimukset levy-yhtiöiden ja tekijänoikeusjärjestöjen kanssa. PRS:llä hän siirtyi edustamaan musiikintekijöitä.

Tämä tuli aivan konkreettisesti vastaan, kun Valkonen alkoi selata PRS:n tekemiä lisenssisopimuksia.

”PRS:llä ja Youtubella on edelleen voimassa sama sopimus, jota minä olin neuvottelemassa Youtuben puolella”, Valkonen hymähtää.

LOS ANGELESIN JA NEW YORKIN JÄLKEEN LONTOOSEEN

Jos musiikkibisneksestä puhutaan, Suomesta tuskin löytyy kansainvälisesti menestyneempää ja kokeneempaa alan ammattilaista kuin Sami Valkonen.

Musiikin pariin hän ajautui helsinkiläisen Quick Lipps -yhtyeen kitaristina 1980-luvun alkupuolella, ja pian tämän jälkeen hän oli perustamassa Rocktops-ohjelmatoimistoa. Yhdysvallat kutsui syksyllä 1990, kun hän lähti jatkamaan talousopintojaan Los Angelesiin.

Seuraavaksi Valkonen päätyi BMG-levy-yhtiön New Yorkin konttoriin, jossa hän nousi kymmenen vuoden aikana Senior Vice Presidentiksi, yhtiön kakkosmieheksi. Opiskeltuaan lakimieheksi hän siirtyi kehittämään musiikin digitaalista jakelua ensin Nokialla ja sitten Googlella.

Yhdysvalloissa vierähti lopulta 28 vuotta.

”Googlella ehdin olla kahdeksan vuotta, ja se oli aika rankkaa. Oletuksena oli, että olen koko ajan, lomillakin, käytettävissä. Alkoi tuntua siltä, että ehkä tätä on jo tehty tarpeeksi ja olisi aika jäädä kokonaan pois työelämästä. Kerroin sitten suunnitelmistani yhdelle läheiselle yhteiskumppanilleni, PRS:n silloiselle toimitusjohtajalle, ja hän ehdotti yhtäkkiä, että tule meille töihin. Mitä enemmän siitä puhuttiin, sitä järkevämmältä se alkoi tuntua.”

”Lontooseen muutto sopi myös mukavasti, koska me ollaan asuttu ensin Los Angelesissa ja sitten New Yorkissa. Nyt kun saan kuitattua vielä Lontoon, niin kolme isoa on käyty läpi. Tämän jälkeen voin sitten hyvillä mielin ratsastaa auringonlaskuun.”

Haaste kiinnosti myös siksi, että tekijänoikeusjärjestössä Valkonen ei ollut aiemmin työskennellyt. Kutakuinkin kaikki muut musiikkibisneksen osa-alueet hän oli jo ehtinyt nähdä: ensin muusikkona ja lauluntekijänä, sitten ohjelmatoimistossa, levy-yhtiössä ja musiikin digitaaliseen jakeluun panostavissa yhtiöissä.

”Rocktopsissa lähdettiin managementista ja agentuurista, sitten BMG:llä näin levy-yhtiöpuolen ja olin vähän aikaa myös kustantamon puolella. Digitaalinen homma alkoi jo silloin BMG:llä, ja vuonna 2000 mä olin vastuussa ihan ensimmäisistä digikokeiluista. Senkin puolesta tämä sattui hyvin, että tekijänoikeusjärjestö oli oikeastaan ainoa kantti, jota en ollut nähnyt. Nyt olen käynyt läpi koko 360-kuvion.”

REILUUS ON AINA KATSOJAN SILMÄSSÄ

PRS for Musicissa Valkosen titteli on Chief International Business Officer, joka käytännössä vastaa yhdistyksen tulovirrasta Britannian ulkopuolelta.

”Viime vuonna meidän ulkomailta tulevat tuotot olivat 278 miljoonaa puntaa, ja tänä vuonna siitä pitäisi päästä vähän ylöspäin. Täytyy kyllä sanoa, että se on vaikeaa, koska koronavirus tulee vaikuttamaan meidänkin tuloihin ihan selkeästi”, kertoo Valkonen, joka haastattelupäivänä on määrätty etätöihin kotiinsa Pohjois-Lontoossa.

”Välitön vaikutus on tietysti se, että kiertuetulot ovat jo romahtaneet. Veikkaisin myös, että jossain vaiheessa joko vapaaehtoisesti tai sitten valtiovallan kehotuksesta täytyy antaa alennuksia, varsinkin pienemmille bisneksille, jotka eniten kärsii tästä tilanteesta.”

Tekijänoikeusasiat ovat Valkoselle tuttuja entuudestaan, koska hän on käsitellyt niitä myös aiemmissa pesteissään — pöydän toisella puolella. Kuinka reiluilta tuolloin syntyneet sopimukset näyttävät nyt, kun edustat musiikintekijöitä?

”Reiluus on aina katsojan silmässä, joten totta kai mun pitää sanoa, et ei ne ole reiluja”, Valkonen naurahtaa. ”Mutta kyllähän edistystä on tapahtunut. Fyysisen median aikana korvaukset oli 8 prosenttia, digitaalisen jakelun alkuaikoina 12 prosenttia ja siitä ollaan päästy 15 prosenttiin.”

”Nyt on vaikea kuvitella, että siitä päästäisiin enää ylöspäin. Menin Googlelle vuonna 2010, kun Google Playtä alettiin kehittää ja silloin oli sota kuumimmillaan siitä, että miten tämä bisnes tulee järjestäytymään. Kymmenen vuoden aikana sopimusehdot ovat aika lailla vakiintuneet, ja 15 prosentista on tullut standardi. Perusrakenne on kyllä aika kiveen hakattu.”

Neuvoteltavaa riittää silti uusien alustojen, kuten TikTokin, kanssa.

”Näiden musiikkipalvelujen sopimusrakenteet ovat nyt aika vakiintuneita, mutta TikTok ei oikein sovi siihen normaalisapluunaan. Kyllähän TikTokilla on pikkaisen argumenttia siinä, että musiikki ei ole siellä kuitenkaan pääosassa. Vaikka välillä se kyllä on.”

Juuri nyt pöydällä on myös se, miten tekijänoikeuksia tulisi soveltaa tekoälyn hyväksikäyttöön ja tietokoneen säveltämään musiikkiin. Ranskassa on äskettäin rekisteröity ensimmäinen klassisen musiikin sävellys, joka on täysin koneen tekemä.

”Tässä tapauksessa tekijänoikeus annettiin sille firmalle, joka omistaa kappaleen tehneen koneen. Tää on nyt ihan todellista eikä vaan teoriaa. Me just keskusteltiin, miten toimisimme samanlaisessa tilanteessa, joka varmasti tulee jossain vaiheessa eteen. Kyllähän se tekijänoikeus täytyy rekisteröidä, eikä sitä oikein voi rekisteröidä muulle kuin sille firmalle.”

”Mä luulen että tässä käy enemmän niin, että ihmiset eivät lähde rekisteröimään kappaleita tekoälylle. Siitä tulee biisintekijöiden apuväline, joka tuottaa ideoita ja teemoja, mutta tekijänoikeudet rekisteröidään yhä ihmisille.”

SUOMALAISTEN YLEMMYYS- JA ALEMMUUSKOMPLEKSI

Suomalaista musiikkibisnestä Sami Valkonen on viimeksi tarkkaillut aitiopaikalla 1980-luvulla, jolloin ulkomaille lähteminen toteutui useimmille musiikintekijöille vain haaveissa. Meren tuolla puolen hän on ilolla huomannut, että niistä ajoista on tultu pitkä matka eteenpäin.

”Silloin 80-luvulla suomalaisilla oli samaan aikaan ylemmyys- ja alemmuuskompleksi. Toisaalta oltiin sitä mieltä, että suomalaiset on parhaita maailmassa, mut sit taas toisaalta ajateltiin, että me ollaan vaan suomalaisia, että eihän me voida mitenkään tuolla isossa maailmassa pärjätä.”

”Nuoremmalle sukupolvelle siitä on tullut niin luonnollista, että ne on osa maailmaa eikä siinä ole mitään kummallista. Suomalaisuus ei ole mikään etu, mutta se ei ole myöskään haitta. Se on ollut hienoa nähdä, ja varmaan suuri syy sille, että suomalaisia bändejä pyörii nyt maailmalla ihan jatkuvalla syötöllä.”

Konkreettisimmin hän pääsi osalliseksi suomalaisbändien menestyksestä auttaessaan HIMiä eteenpäin Yhdysvaltain markkinoilla Seppo Vesterisen tukena.

”Melko vähän minulta on pyydetty apua. Melkein harmittaa, etten ole päässyt auttamaan enemmän. HIMille mä olin niiden bisnesmanageri Yhdysvalloissa, hoidin kiertueiden talouspuolen ja kävin Sepon kanssa levy-yhtiöneuvotteluissa. Se toimi monen vuoden ajan varsin hyvin.”

Mitä ohjeita Valkonen sitten antaisi uusille musiikintekijöille, jotka havittelevat asemaa ulkomailla?

”Kyllähän se on edelleen niin, että useita asioita on vaikea tehdä etäältä. Usein se vaatii paikalla olemisen, ja sitten tullaan siihen, miten rahkeet riittää lähteä muualle.”

Toisaalta musiikin digitaaliseen kulutukseen siirtymiseen on tasa-arvoistanut tilannetta. Maailmalle on helpompi pyrkiä, ja edes suuren levy-yhtiön tuki ei ole enää välttämättömyys.

”Ennen vanhaan levytyssopimus hyvän yhtiön kanssa oli vähän niin kuin esiehto sille, että voi menestyä lainkaan. Portinvartijoita oli useampia, mutta nykyään ne voi ohittaa, jos on oikea biisi, oikea tilanne ja vähän onnea mukana. Nykyään on mahdollista nousta esiin ilman, että on suuria taustavoimia tukena. Mutta totta kai niistä on edelleen apua, ja ne taustavoimat ovat samat kuin aina: kustantaja, management ja levy-yhtiö. Jos ne on hallussa, onnistumisen todennäköisyys kasvaa merkittävästi.”

“Jos puhutaan kappaleen breikkaamisesta, niin ison palvelun, kuten Spotifyn, suositulle soittolistalle pääseminen on nykyään se lottovoitto. Spotify toimii ihan samoin kuin radiosoitto. Sun täytyy saada joku ihminen vakuuttuneeksi siitä, että kappale sopii soittolistalle ja siitä se lähtee.”

”Totta kai Tiktok haluaa kertoa, että heidän ansiostaan viime vuonna oli useita biisejä, jotka ei olis ilman sitä breikannut. Tietyntyyliselle musiikille se voi toimia ja täytyy myöntää, että sillä on iso vaikutus, mutta kyllä mun täytyy sanoa, että Youtube on edelleen kaikkein tärkein. Enkä sano tätä siksi, että se on entinen työnantajani. Youtuben käyttäjäkunta on kuitenkin niin suuri ja videomahdollisuus antaa artistille mahdollisuuden luoda paljon syvemmän suhteen kuluttajaan kuin pelkkä musiikki.”