Taide- ja kulttuuritoimintaa sosiaali- ja terveysalalle
”Nyt korona-aikaan on sanottu, että ’mennään terveys edellä’. Toivoisin, että tuota voitaisiin laajentaa, että pyrittäisiin ’menemään terveys ja hyvinvointi edellä”, toteaa musiikkiterapeutti Taru Koivisto. Hän kertoo, että esimerkiksi vaille musiikkiterapiaa keväällä jääneiden ihmisten oireet näkyvät nyt elämänhallintaan ja terveyteen liittyvinä ongelmina.
Musiikkiterapeutti Taru Koivisto korostaa taiteen ja kulttuurin merkitystä sosiaali- ja terveysalalle ennaltaehkäisevänä terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä. Myös psykiatri Seppo Laukkanen näkee, että kulttuurilla on terveyden edistäjänä kiistaton asema.
Mutta mitä on kulttuurihyvinvointi?
Ihan yksinkertaisesti sitä, että taide ja kulttuuri lisäävät ihmisten hyvinvointia. Kulttuurihyvinvoinnilla voidaan nähdä myös yhteiskunnallisia tavoitteita terveydenhoidossa, syrjäytymisen ehkäisyssä ja ikäihmisten osallisuuden tukemisessa.
Sinänsä asia on vanha, iänikuinen.
”Voi sanoa, että kulttuuri – yhteislaulu, musiikin kuunteleminen, askartelu ja mikä tahansa – on kaikkein pitkäaikaisin hoitomuoto ja hyvinvoinnin edistäjä”, sanoo Seppo Laukkanen, joka on toiminut 30 vuotta Lapin läänin alueella avohoidon psykiatrina.
Kulttuuri on kaikkein pitkäaikaisin hoitomuoto ja hyvinvoinnin edistäjä.Psykiatri Seppo Laukkanen
”Ihan meillä mielenterveyspuolellakin hoidot ovat vaihdelleet lääkkeistä sähköshokkeihin ja kylmään veteen upottamiseen, mutta vaikkapa musiikki on ollut siinä rinnalla aina.”
Kulttuurin hyödyntämiselle hyvinvoinnin tuojana on siis pitkät perinteet. Asia on tiedostettu myös opetus- ja kulttuuriministeriössä sekä sosiaali- ja terveysministeriössä, joissa asiaa on viime vuosina edistetty. Ministeriöiden rahoittamissa hankkeissa ja kokeiluissa taidetta on hyödynnetty esimerkiksi lastensairaalassa tai nuorille aikuisille tukea antavissa päihde- ja mielenterveyspalveluissa.
Kuvataiteen tuesta malli
Ministeriöissä jo Juha Sipilän hallituksen aikaan käynnistetty hanke pyrkii edistämään kulttuurihyvinvointia. Vaikka iso osa käytännön toimista tapahtuu vapaaehtoistyönä kolmannen sektorin (esimerkiksi seurakunnat ja vapaaehtoistyöntekijät) toteuttamana, hankkeen tarkoitus on mahdollistaa myös ammattitaiteilijoiden käyttäminen ja edistää kulttuurihyvinvointityön rahoitusta.
Nykyisin käytössä oleva rahoitusta koskeva prosenttiperiaate tarkoittaa sitä, että rakennushankkeen kustannuksista noin prosentti käytetään taidehankintoihin. Tähän mennessä nämä hankinnat on suunnattu visuaaliseen taiteeseen, kuten maalauksiin, valokuviin ja veistoksiin. Nyt prosenttiperiaatetta on tarkoitus laajentaa niin, että se koskee myös muuta kuin visuaalista taidetta.
Eli kuka ties sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista varattaisiin jatkossa osuus taide- ja kulttuuripalveluiden hankintaan tai taide- ja kulttuurilähtöisen hoito- ja asiakastyön kehittämiseen.
Miten tämä toteutuu? Se kuullaan 2023, kun vuonna 2018 käynnistetyn hankkeen seurantaraportti valmistuu.
Kulttuuria reseptillä?
Yksi kulttuurihyvinvoinnin toteuttaja Suomessa on Taikusydän-verkosto. Se esittää toimenpideohjelmassaan, että terveydenhuoltoon otettaisiin käyttöön kulttuuriresepti.
”Yksinäisyydestä, lievistä mielenterveysongelmista ja kroonisista kivuista kärsiviä voidaan ohjata kulttuurireseptillä ryhmämuotoiseen taide- ja kulttuuritoimintaan. Kulttuurireseptin vaikuttavuudesta on saatu hyviä kokemuksia Ruotsissa, Tanskassa ja Iso-Britanniassa. Sen on todettu muun muassa vähentäneen lääkärikäyntejä”, toimenpideohjelmassa todetaan.
Musiikkiterapeutti Taru Koivisto näkee, että kulttuurihyvinvointityölle on tarvetta kaikissa ihmisryhmissä. Hän valmistelee kulttuurihyvinvoinnista väitöskirjaa Taideyliopiston Sibelius-Akatemiaan.
Koivisto korostaa kulttuurin merkitystä nimenomaan ennaltaehkäisevänä terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä.
”Nyt korona-aikaan on sanottu, että ’mennään terveys edellä’. Toivoisin, että tuota voitaisiin laajentaa, että pyrittäisiin ’menemään terveys ja hyvinvointi edellä’.”
Tällä hän tarkoittaa sitä, että vaille esimerkiksi musiikkiterapiaa keväällä jääneiden ihmisten oireet näkyvät nyt – monenlaisina elämänhallintaan ja terveyteen liittyvinä ongelmina.
”Pitäisi kartoittaa kuinka ison riskin esimerkiksi musiikkikasvattajan vierailu kerran viikossa päiväkodissa muodostaa. Samoin sairaalamuusikot ovat kyllä suorittaneet hygieniakoulutukset ja osaavat toimia sen mukaan.”
”Mikä sopii yhdelle, ei sovi välttämättä toiselle”
Vaikka musiikkia – sekä muuta taidetta ja kulttuuria – on käytetty ihmisten hyvinvoinnin lähteenä ja ylläpitäjänä jo pitkään, sen ammattisanasto on verrattain tuoretta.
”Kun aloin tehdä musiikilla terveydenedistämistyötä 2000-luvun alussa, niin koin, että työlle ei ollut taidealalla juurikaan sanoja”, Taru Koivisto sanoo.
Nyt alkaa olla. Koivisto muistuttaa, että isojen hankkeiden ohella keskusteluun tulisi ottaa yksilöllinen taso: joillekin ”hyvinvointiin” tähtäävä musiikki voi aiheuttaa jopa pahoinvointia. Mikä sopii yhdelle, ei sovi välttämättä toiselle.
”Vaikka pyrittäisiin yhteisöllisyyteen musiikin avulla, yhteinen musiikkituokio ei välttämättä tuo kaikille yhteisön jäsenille samanlaisia hyvinvointivaikutuksia.”
Koivistolla on myös lohduttava viesti kaikille musiikintekijöille ja -esittäjille sekä musiikin hoivatyötä tekeville, jotka kokevat koronan aikana itsensä tarpeettomiksi:
”Teitä ja meitä tarvitaan – ja tullaan tarvitsemaan!”
”Kulttuuria ei kukaan kiellä”, sanoo myös psykiatri Laukkanen.
”Siis samalla tavalla kuin vaikkapa uskontoa – eivätkä urheilustakaan kaikki pidä. Maku ja tottumukset vaihtelevat, kaikki eivät pidä kaikesta, mutta kulttuuria kokonaisuutena ei kiellä kukaan.”
