Tampere Biennale haastaa kokemaan uudenlaisia ääniä

Tampereen Musiikkijuhlien toiminnanjohtaja Minnakaisa Kuivalainen ja Tampere Biennalen taiteellinen johtaja, säveltäjä Sami Klemola odottavat innolla festivaalin alkua.

Tänä vuonna on tarkoitus tarjota tuore valikoima uutta musiikkia kuulijoille. Vuoden 2018 teema on Vapaat radikaalit, ja Finland Festivals on valinnut Tampere Biennalen Vuoden festivaaliksi.

Sami Klemola oli tapahtuman taiteellisena johtajana jo vuonna 2016.

”Tarkoitus ei ole toistaa samaa kuin kaksi vuotta sitten, jolloin painotin äänitaidetta. Sitä on toki mukana tänä vuonnakin, erityisesti ääni-installaatioina neljässä galleriassa. Mutta mukana on teatteriin ja esitystaiteeseen liittyviä teoksia ja monenlaista kokeellisuutta. Klassisen nykymusiikin lisäksi tarjoamme esimerkiksi kokeellista rap-musiikkia ja vapaata jatsia. Lapsille on suunnattu muun muassa satuooppera Prinsessa Papupata”, Klemola kertoo.

Hän on kiinnostunut erilaisten rajapintojen tutkimisesta ja esille tuomisesta esimerkiksi musiikinlajien välillä.

”Kohtauspinnoissa syntyy monia yleisöjä kiinnostavaa musiikkia. Uudet tilanteet taiteen parissa avaavat kokijaa ymmärtämään omaa suhdettaan ympäröivään todellisuuteen. Avoimena pysyminen mahdollistaa kantaaottavuuden ja uusien ajatuksien heräämisen. Musiikin avulla voi myös kamppailla omien ennakkoluulojensa kanssa. Toivon, että ihmiset haastavat itsensä ja tulevat mukaan”, Klemola jatkaa.

Pääosassa suomalainen nykymusiikki

Tampere Biennale perustettiin vuonna 1986 Usko Meriläisen johdolla. Alusta alkaen festivaalin linja on koostunut pääosin korkeatasoisesta, kotimaisesta klassisesta nykymusiikista. Teosto onkin luonteva kumppani biennaalelle, jossa suomalaisilla säveltäjillä on keskeinen rooli.

”Pääosa esiintyjistä ja sävellyksistä on kotimaista nykymusiikkia, mutta kansainvälinen yhteistyö on olennainen osa suomalaista musiikkia. Englannista saamme esimerkiksi vieraaksi The Riot Ensemblen ja Saksasta Ensemble Garagen. Jälkimmäinen esittää muun muassa Tytti Arolan teoksen Kahvi lyömäsoittajalle ja kymmenelle kahvinkeittimelle.”

”Tilausteoksia on kolme ja kantaesityksiä jopa 15. Tilausteokset ovat Kimmo Kuokkalan orkesterikappale Industrialis, Veli Kujalan Taz ÄÄNI-kollektiiville ja Max Savikankaan ääni-installaatio Lintukoto ”, Klemola kertoo.

UMO Jazz Orchestra esittää festivaalilla Klemolan oman, viime vuonna säveltämän teoksen banjolle ja big bandille, Crazy legs saloon.

Klemola toimii taiteellisena johtajana myös elektronisia ja akustisia elementtejä yhdistelevässä defunensemblessa, joka esiintyy niin ikään tämän vuoden festivaalilla. Klemolalla on viisivuotinen taiteilija-apuraha. Lisäksi hän opettaa tuntiopettajana Sibelius-Akatemian musiikkiteknologian osastolla.

”Tällä hetkellä minua kiinnostavat häly, virheet, minimalistinen äänimaailma, lyyrisyys, staattisuus ja rauha. Sävellykseni voivat kuulostaa karulta, mutta haen niissä tasapainoa ja koherenssia. Vaikea niitä on kuvailla”, Klemola naurahtaa.

Ääniä rohkeille korville

Tampere Biennalen konsertit pidetään perinteisissä konserttisaleissa, mutta myös epätyypillisissä paikoissa.

” Konsertteja järjestetään konserttisaleissa, iltaklubeilla ja erilaisissa kaupunkitiloissa. Näiden erilaisten paikkojen avulla pyrimme myös tavoittamaan uusia kuulijoita, jotka eivät tavallisesti kuuntele taidemusiikkia”, Kuivalainen toteaa.

”Kävijämme ovat kulttuurista avomielisesti ja laaja-alaisesti kiinnostuneita, rohkeita ja uteliaita eri ikäisiä ihmisiä. Kutsunkin heitä rohkeiksi korviksi”, hän jatkaa.

Klemola toteaa, että häntä kiinnostaa äänen ja tilan vuorovaikutus.

”Yleisöä ei pidä aliarvioida, vaan heihin pitää luottaa ja heitä pitää haastaa. Outo ohjelmisto oudossa paikassa kiinnostaa ihmisiä.”

”Kaupunkitilaan, kuten kadulle tai ostoskeskukseen siirretyt ääniteokset ovat liikkuvia, vapaita radikaaleja. Esimerkiksi Johannes Sarjaston ääniperformanssit tai Kokeellisen elektroniikan seuran KOELSE-romukärry kiertävät kaupunkia ja saavat aikaan häiritseviä, yllättäviä kohtaamisia. Niistä pääsee kyllä helposti karkuun, jos haluaa”, Kuivalainen lupaa.

Aloittelijakin pääsee kärryille

Tampere Biennale tavoittelee uusia kuulijoita, erityisesti nuoria, esimerkiksi somemarkkinoinnin avulla. Konserttien liput ovat huokeita, joten noviisikin voi lähteä kokeilemaan uutta.

”Jos ei ennestään tunne uutta taidemusiikkia, voi lähteä liikkeelle vaikkapa maksuttomista aamuimprovisoinneista konserttisarjassa nimeltä Harmony of the Spheres. Ne järjestetään Keskustorilla sijaitsevassa Vanhassa kirkossa. Ne ovat puolen tunnin tunnelmapaloja. Toinen hieno elämys on Raatihuoneella pidettävä päätöskonserttimme, jonka voi kuunnella myös radiosta”, Kuivalainen suosittelee.

Vuorovuosina Tampereen Sävelen kanssa

Tampere Biennale on osa Tampereen musiikkijuhlia, joihin kuuluvat myös Tampereen Sävel ja Tampere Jazz Happening.

”Kuorofestivaali Tampereen Sävel ja Tampere Biennale järjestetään vuorovuosina. Näin Tampereen kaupungin kulttuuripalvelut pystyvät toteuttamaan kaikki kolme festivaalia, mikä on aivan nerokas järjestely. Festivaalin rahoitus tulee pääosin Tampereen kaupungilta, mutta myös esimerkiksi Taiteen edistämiskeskukselta ja Musiikin edistämissäätiöltä”, Kuivalainen kertoo.

Toiminnanjohtaja valitsee taiteellisen johtajan nelivuotiskaudeksi keskusteltuaan eri toimijoiden kanssa.

”Toiminnanjohtaja avustaa taiteellista johtajaa, joka päättää ohjelman linjaukset. Tehtäväni on vastata rahoituksesta ja suhteista yhteistyökumppaneihin, kuten Tampere Filharmoniaan, Tampereen taidemuseoon ja kaupunginkirjastoon. Koska taiteellisen johtajan toimikausi on varsin lyhyt, vastaan myös jatkuvuudesta ja festivaalin kokonaisuudesta. Vaihtuva taiteellinen johtaja tuo erilaisia näkökantoja festivaalin ohjelmaan, joten uudistumme jatkuvasti”, Minnakaisa Kuivalainen vakuuttaa.