”Tanssi-illan aikana on huomioitava erilaisia kuulijoita”
Pekkaniskan pojat –orkesterissa soittava Kullervo Rinne uskoo vahvasti tanssilavakulttuurin tulevaisuuteen. Yhtye kiertää aktiivisesti Suomea ja basisti Rinne pokkasi juuri Vuoden raportoija –tunnustuksen esimerkillisestä toiminnasta elävän musiikin saralla sekä esitetyn musiikin raportoinnista Teostolle.
Millaista musiikkia Pekkaniskan pojat esittää?
PNP-yhtyeemme esittää hyvin monipuolista tanssimusiikkia laidasta laitaan. Vanhemmista klassikoista aina nykypäivän lauluntekijöiden musiikkiin. Olemme julkaisseet seitsemän omaa äänitettä, joista yksi on ns. kimppalevy Souvareitten kanssa. Orkesteristamme löytyy myös lauluntekijöitä ja sovittajia, joiden kappaleita löytyy levyiltä ja esitämme niitä myös keikoilla.
Miltä Vuoden raportoija -tunnustuksen saaminen tuntuu?
Tunnustuksen saaminen ilman muuta lämmittää mieltä ja arvostamme sen hyvin korkealle. Toimintamme on huomioitu. Palkinnon antajat ovat Suomen neljä arvostetuinta musiikkialan yhdistystä, mitä nostaa arvon tappiin.
Entä miltä keikkailu maistuu vuosien jälkeen – ovatko esityspaikat tai yleisö muuttuneet?
Ensimmäiset tanssikeikat olen tehnyt 70-luvun puolessa välissä ”pohojanmaan” lavoilla ja tuolloinhan ei niin pientä paikkaa ollut, missä ei tansseja olisi voinut järjestää. Eli lavoja, seurantaloja ja ravintoloita oli paljon.
Keikkailu on vuosienkin jälkeen yhtä innostavaa, mielenkiintoista ja kehittävää. Tässä koulussa kun ei valmistu koskaan. Esiintymislava on myös loistava näköalapaikka – mikä on romanttisempaa kuin Suomen suvi, kesälava, iloisia ihmisiä ja kukkamekko heilahtaa tanssin pyörteissä. Ei talvessakaan mitään vikaa ole. On vaan kylmempää :)
Tanssikeikat ovat tuoneet vuosien saatossa myös erittäin laajan ystäväpiirin ympäri Suomen, mitä arvostan ja mistä olen kiitollinen. Lisäksi se laaja muusikoiden määrä, joihin on ollut ilo tutustua, vaihtaa ajatuksia ja imeä oppia. Niitä asioita ei koulussa välttämättä opeteta. Se on korvaamatonta.
Nykyään ravintolatanssit ovat vähentyneet merkittävästi, mutta vastaavasti laivoilta on tarjoutunut orkestereille työtilaisuuksia. Viime vuosina tanssitoimintaa on siirtynyt pienemmiltä lavoilta isompiin viihde- ja tanssikeskuksiin. Kuitenkin vuosittain lämmitetään eloon ns. vanhoja lavoja varsinkin kesäaikaan. Talviaikaan on myös samaa ilmiötä ilmassa. Se tuo väriä, uusia kokemuksia ja vaihtelevuutta myös tanssivalle yleisölle – puhumattakaan orkestereista.
Onko yleisössä tapahtunut muutoksia vuosien mittaan?
Yleisö on yhtä iloista ja reipasta kuin ennenkin. Suurin muutos on varmaan tanssitaidon kehittyminen, minkä taustalla tanssinopettaja- ja tanssinohjaajakoulutuksen sekä tanssikurssien lisääntyminen. Hyvin usein ennen lavatanssien alkua on jonkin tanssilajin kurssi. Lavoilla käy paljon myös vain viihtymään tulevia ihmisiä, jotka eivät ole välttämättä ole kursseja käyneet, mutta pitävät tanssimisesta tai pelkästään musiikin kuuntelemisesta. Tämä tuo haasteensa ja vaatimuksensa nykypäivän tanssiorkestereille luoda ja esittää sen mukainen ohjelmisto, että se palvelee kaikkia läsnäolijoita koko tanssi-illan kaikilla taitotasoilla.
Tavoitteena on illan päättyessä , että kaikki lähtevät kotimatkalle hymy kasvoilla, tyytyväisinä ja orkesteri toivoo heidän tulevan myös uudelleen. Tämä luo jatkuvuutta.
Se näkymä, mitä olen saanut orkesterimme riveistä lavalta katsoa, on vahvistanut uskoani tanssilavakulttuurin jatkuvuuteen ja tulevaisuuteen.
Lue uutinen: Vuoden raportoija -tunnustus tanssimusiikkiyhtyeelle Pekkaniskan pojat