Tekijänoikeudesta on keskusteltu aina

Milloin keskustelu tekijänoikeudesta politisoitui ja laajeni asiantuntijoiden piiristä?

”1974”, vastaa Jukka Liedes. Opetus- ja kulttuuriministeriön johtaja Liedes on seurannut tekijänoikeuskeskustelua tiiviisti 1970-luvulta asti. Vuonna 1974 ilmestyi yhteispohjoismainen mietintö tekijänoikeuslakien uudistamisesta. Se herätti Ruotsissa uudenlaisen keskustelun, joka levisi meillekin. Ruotsin tuolloinen opetusministeri Bertil Zachrisson mietti, olisiko valtion syytä palkata joukko taiteilijoita, joiden tekijänoikeudet siirtyisivät valtiolle.

”Meilläkin Henrik Tikkanen toi esiin käsitteen kulturell allemansrätt, kulttuurinen jokamiehenoikeus”, Liedes sanoo.

Ajatus sisältyi Ruotsin sosialidemokraattisen puolueen vuoden 1969 ohjelmaan ja sai hieman myöhemmin vastakaikua Suomen puolueessa. Nykyään samaa ajatusta julkisella tuella elävistä ja tekijänoikeutensa menettävistä taiteilijoista hellivät lähinnä piraatit.

”Tekijänoikeus on ollut kiinnostava aihe kautta vuosikymmenten, mutta aikanaan vain pienten piirien kesken teknis-juridisena kysymyksenä.” 1970-luvun puolivälin keskustelun jälkeen mielenkiinto siihen on laajentunut jatkuvasti.

Kasettimaksu keskustelutti

Pohjoismaat ovat perinteisesti valmistelleet tekijänoikeuslakinsa tiiviisti yhdessä. Vuonna 1938 maiden yhteinen toimikunta alkoi pohtia lakeja. Työ jatkui jopa sotavuosina, tosin kokoustoiminta vaikeutui Saksan vallattua Tanskan ja Norjan.

Vuoden 1974 pohjoismaisen mietinnön jälkeen kukin maa asetti komitean valmistelemaan lakiuudistusta. Niiden puheenjohtajat koordinoivat yhdessä työtä. Suomessa tehtävän hoiti 1976 perustettu komitea, joka laati peräti seitsemän osamietintöä.

Jukka Liedes oli sen sihteeri. ”Usea mietintö sai aivan uudenlaista julkisuutta, niiden luovutuskin televisioitiin.”

Kasettimaksun eli nykyisen hyvitysmaksun aloittaminen vuonna 1984 herätti sekin keskustelua. ”Virkamiehenä minun tuli seurata sitä ja luin joka aamu kahdeksan eri poliittisten suuntien sanomalehteä.”

Säädöksen valmistelu oli kilpajuoksua valtiovarainministeriön ja opetusministeriön välillä. ”Me valmistelimme asiaa tekijänoikeuspohjalta, VM veroasiana.” Prosessin aikana syntyi ajatus jakaa tuotto kolmeen yhtä suureen osaan: verottajalle, tekijöille ja kulttuurin tukeen.
”Lopulta valtiovarainministeri Pekka Vennamo sanoi, että emme me tätä rahaa halua. Siitä syntyi nykyinen jako, jossa tuotto jaetaan yhteisiin tarkoituksiin ja tekijöille suorina korvauksina.”

Kasettimaksukeskustelu levisi virkamiehiä laajemmallekin, Liedes sanoo. ”Kansa alkoi kääntyä tukemaan tekijöitä.”

Kauppasopimukset herättivät

Kansainväliset kauppasopimukset nostivat tekijänoikeuden laajasti kiinnostavaksi.

”Vuonna 1986 alkaneessa Uruguayn kierroksessa olivat mukana tekijänoikeusasiatkin. Silloin Yhdysvalloissa kaikki alkoivat puhua niistä presidentistä kadunmieheen.”

Nyt tiedetään yleisesti, että kauppasopimuksissa on tekijänoikeuttakin. ”Parin vuoden takainen Acta-keskustelu viritti aktivistit. Se nosti esille tekijänoikeutta tavallisten lehdenlukijoidenkin keskuuteen.”

Suomen vuoden 2005 tekijänoikeuslain uudistus räjäytti keskustelun. ”Tietotekniikan kehitys ja asiaa tuntevien fiksujen nuorten miesten esiinmarssi näkyi. He pitivät tekijänoikeutta pulmana ja tästä syntyi kitkaa.”

Keskustelun kauimpana toisistaan olevat osapuoletkin ovat silti samaa mieltä yhdestä asiasta, Liedes sanoo. ”Tekijänoikeus on taloudellisesti erittäin tärkeä asia.” Yhtenä päivänä teosta ei ole, toisena se onkin tehty ja luo taloutta, tuotantoa ja kauppaa.

Vuoden 2001 EU-direktiivin ja vuoden 2005 lakimuutoksemme taustalla ovat maailman henkisen omaisuuden järjestön Wipon vuoden 1996 sopimukset. ”Niiden teko kesti seitsemän vuotta ja johdin puhetta koko sen ajan Geneven kokouksissa.”

”Maailman televiestintäteollisuus ilmestyi näille foorumeille, samoin Nokian tapaiset teknologiafirmat. Heitä auttamaan tuli lobbarien ammattikunta. Samoin tulivat opettajat ja kirjastoihmiset käyttäjinä.”

Jälleen eteenpäin

Suomessa lainmuutoksiin liittynyt kielteinen keskustelu jäi elämään sinnikkääksi alakulttuurikseen. Silloin piraattiliike nosti konniksi tekijänoikeusjärjestöt sisältöteollisuuden ohella. Sitkeimmät sissit jankkaavat vuoden 2005 keskustelua vieläkin.

Kaikki keskustelu heijastuu ministeriöön, Liedes sanoo. Ristiriidat voivat halvauttaa lakien uudistustyön. Poliittisella agendalla ovat viime vuosina olleet niin tekijänoikeusasioiden siirto opetusministeriöstä työ- ja elinkeinoministeriöön kuin työsuhdetekijänoikeuskin.

Molemmista käytiin kiivas kiista, joka loi ristiriitoja alan toimijoiden välille. ”Vuonna 2012 tuli tunne, että kentän keskinäinen luottamus alkoi palautua ja pääsemme eteenpäin.”

”Sopimus verkkotallennuspalveluista on esimerkki siitä, että alalla päästiin jälleen sopimaan. Lainmuutos orpoteoksista ja suoja-ajan pidennyksestä oli jo normaalia toimintaa, tekijänoikeuslain huoltoa ja ylläpitoa.”
Vielä tänä keväänä ministeriöstä tulee uusia muutosesityksiä lakiin. ”Samalla lain pykälät saavat otsikot.” Niiden tarkoitus on tehdä laista selkeämmin luettava.

Nuoret eivät tunne niukkuutta

Milloin tekijänoikeus tuli mukaan tietotekniseen keskusteluun?

”Laajasti ajatellen heti alusta. Jo 1980-luvulla kopioitiin Commodore 64 -pelejä”, sanoo tietokirjailija Petteri Järvinen. Hän on seurannut ja kansantajuistanut tietotekniikkaa 1980-luvulta asti.

Uusi tilanne syntyi mp3-siirron tullessa mahdolliseksi 1990-luvun lopulla. ”Napster syntyi 1999 ja se sai koko musiikkialan takajaloilleen.”

Itse Järvinen havahtui tekijänoikeusasioihin kun hyvitysmaksua vuonna 1998 laajennettiin kattamaan CD-R-levyt. ”Kirjoitinkin silloin aiheesta. Tyhjät romput olivat ensimmäinen offline-tuote, jolle tietokoneella voi tallentaa musiikkia.”

Sitten kasettimaksun tulon 1984 ei tekijänoikeuskeskustelua ollut muutoin paljoakaan käyty, Järvinen sanoo. Internet toikin aivan uuden ulottuvuuden keskusteluun.

”Nyt mukana oli uusi sukupolvi, joka ei ole kokenut muuta kuin digiajan. He näkevät koko asian ja sisällön eri tavalla kuin klassinen tekijänoikeuskeskustelu ja alan ihmiset. Uudet käyttäjät eivät ole kokeneet niukkuutta mistään, he eivät ymmärrä sisällön arvoa. Piraattipuolueen väkikin on nuorta.”

Aiemmin jonkin asian politisoitumisesta puhuttaessa tarkoitettiin oikeisto–vasemmisto-akselia, Järvinen sanoo. Tekijänoikeuskeskustelussa jako ei liity tähän. ”Puolueiden nuoret ovat usein enemmän samaa mieltä keskenään kuin puolueensa sisällä.”

Piratismin arvioidaan vähentyneen, kun tarjolle on tullut toimivia laillisia sisältöpalveluja.

”Toivon, että Spotifyt ja muut lisäävät laillista käyttöä. Eri asia on, saako artisti siitä rahaa vai onko se vain toinen muoto piratismia. Mutta se totuttaa ihmiset ajatukseen maksusta, ja se on oleellista.”

Teekkareiden puolue

Lähinnä tietotekniikasta ponnistavat ja tekijänoikeutta kritisoivat ihmiset alkoivat vähitellen organisoitua. Ruotsiin perustettiin ensimmäinen piraattipuolue vuonna 2006 kolme vuotta aiemmin aloittaneen Pirate Bayn vanavedessä. Suomalaiset seurasivat perässä kaksi vuotta myöhemmin.

Piraattipuolueen ydin on tekijänoikeuden rankka rajoittaminen. Suomessa se vaatii tekijänoikeuden keston rajaamista ”enintään kymmeneen vuoteen” julkaisemisesta sekä yksityishenkilölle oikeutta jakaa teoksia vapaasti verkossa.

Piraattiliike sekä puolue on luonnollisesti näkyvä verkkokeskustelussa. Sen sijaan IRL- eli in real life -kannatusta on tullut vähemmän: vuoden 2011 eduskuntavaaleissa se sai 0,51 prosenttia äänistä.

Kannattajakunnan koostumuksesta kertoo se, että puolueen vahvimmat äänestysalueet olivat Otaniemi ja Hervanta. Molemmat ovat teekkareiden asuma-alueita.

Susi lammasten vaatteissa

Kansalaisaloite tekijänoikeuksista jätettiin eduskunnalle marraskuussa 2013. Se ylitti viime hetkellä vaadittavan 50 000 allekirjoituksen rajan.

Eduskunta kävi aloitteesta helmikuussa lähetekeskustelun, joka lienee laajimpia aiheesta aikoihin Arkadianmäellä käytyjä debatteja. Aiemmin tekijänoikeusasioista ovat kiinnostuneet lähinnä opetus- ja sivistysasioita seuraavat edustajat, nyt muutkin.

Aloitteen perusteluiden ja sen esitysten vastakkaisuus nousi usein esille.

”Susi lammasten vaatteissa”, kuvaili Mikko Alatalo (kesk). ”Aloite on vähän niin kuin entisen oppilaan ylioppilasaine: otsikko ei vastaa sisältöä”, tiivisti Janne Sankelo (kok) antaen arvosanaksi improbaturin.

Esityksen ylin ystävä oli James Hirvisaari (m11). Hän hyökkäsi voimakkaasti ”Teosto-mafiaa” vastaan. Se ei palvele musiikin kuluttajia. ”Teosto-mafia ei näet harrasta mitään yleishyödyllistä toimintaa”. Aloitteen tärkeimpänä asiana Hirvisaari piti sitä, että tekijänoikeusjärjestöiltä poistettaisiin oikeus edustaa asiakkaitaan.

Tekijöiden oikeutta korvauksiin työnsä käytöstä korostivat lähes kaikki puhujat. Moni kaipasi lainsäädännön selkeyttämistä.

Aivan viime aikoina kuluttajan oikeudet on nostettu tekijänoikeuskeskusteluun. Tämä näkyi eduskunnassakin – poliitikot asettuvat mielellään kuluttajan rinnalle ja tueksi.
Se, mikä sitten on kuluttajan etu, jää epäselväksi. Jokaisella keskustelun osapuolella on siitä oma näkemyksensä.