Tekijänoikeuslain uudistus – pitkä odotus, onnellinen loppu?

Samuel Beckettin tragikomediassa Waiting For Godot (Huomenna hän tulee) -näytelmän hahmot Vladimir ja Estragon odottavat sekavahkoissa tunnelmissa mysteeristä Godot’a saapuvaksi. Odotus on turha, eikä Godot koskaan saavu.

Beckettin näytelmä kävi aika ajoin allekirjoittaneen mielessä, kun odotimme vuodesta 2019 tekijänoikeusdirektiivin, eli DSM-direktiivin, kansallista voimaansaattamista alati yllättävämpien juonenkäänteiden seuratessa toinen toisiaan.

Mutta toisin kuin Godot, tekijänoikeuslain uudistus saapui kuin saapuikin, tosin kirjaimellisesti juuri ennen esirippua. Oli nimittäin olemassa konkreettinen riski siitä, ettei eduskunta ehtisi käsitellä direktiivin voimaansaattavaa hallituksen esitystä ennen istuntokauden päättymistä, mikä olisi samalla tarkoittanut esityksen kaatumista ja palaamista lähtöruutuun.

Paitsi jälleen uutta vähintään kuukausissa laskettavaa viivästystä, se olisi hyvin todennäköisesti tarkoittanut myös miljoonissa euroissa laskettavaa sakkoa Suomen valtiolle: komissio ehti jo ilmoittaa nostavansa kanteen Suomea ja viittä muuta jäsenvaltiota vastaan laiminlyönnistä saattaa DSM-direktiivi ja verkkolähetysdirektiivi voimaan.

Keskeiset muutokset musiikin oikeudenhaltijan näkökulmasta

Mikä muuttuu uuden tekijänoikeuslain myötä ihan konkreettisesti musiikin oikeudenhaltijoiden näkökulmasta? Kaikkea pakettiin sisältynyttä ei ole tässä mielekästä perata, mutta teen muutama musiikin tekijöiden ja kustantajien kannalta keskeisen noston.

Verkkosisällönjakopalveluilla on vastuu tekijänoikeuden alaisesta sisällöstä

Mittavan uudistuspaketin merkittävin muutos Teoston ja oikeudenhaltijoidemme näkökulmasta liittyy uuteen 6 a -lukuun. Tällä korjataan arvokuiluksikin kutsuttu ongelma, jossa internetin alustapalvelut ovat voineet hyödyntää tekijänoikeudella suojattua sisältöä maksamatta sen tekijöille asianmukaista korvausta teostensa käytöstä.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että musiikin käytön sopimuksista neuvottelevan Teoston on tulevaisuudessa helpompaa saada alustat neuvottelemaan musiikin käytön korvauksista. Usealla alustalla onkin jo valmiiksi sopimukset kunnossa, mutta on myös alustoja, jotka eivät ole olleet erityisen kiinnostuneita sopimaan musiikin käytöstä. Pidemmällä aikavälillä tämä tarkoittaa myös enemmän korvauksia musiikintekijöille, kun yhä useamman alustan kanssa saadaan sopimus aikaiseksi.

6 a -luku oli yksi eniten keskustelua herättänyt kokonaisuus, ja pitkin matkaa sääntelyyn vaadittiin mitä mielikuvituksellisimpia kansallisia virityksiä. Lopputulos noudattaa kuitenkin hyvin pitkälti EU-direktiivin logiikkaa ja vastaa valtaosassa jäsenvaltioita omaksuttua linjaa. Tämä on oikeusvarmuuden ja sisämarkkinoiden toimivuuden näkökulmasta paitsi oikeudenhaltijoiden myös palvelujen ja käyttäjien edun kannalta hyvä asia.

Uusi parodiarajoitus turvaa meemit

Pakettiin toki sisältyy muitakin huomionarvoisia muutoksia, kuten uusi tekijänoikeuden rajoituspykälä 23 a § eli käyttö parodiassa, karikatyyrissä ja pastississa.

Pykälä perustuu direktiivin 17 artiklaan sisältyvään velvoitteeseen saattaa voimaan eräät tietoyhteiskuntadirektiivissä tarkoitetut tekijänoikeuden rajoitukset. Tämä koettiin palvelujen käyttäjien kannalta tärkeäksi tasapainottavaksi tekijäksi samalla, kun oikeudenhaltijoiden asemaa parannettiin uusilla verkkosisällönjakopalveluita koskevilla velvoitteilla.

Uskoakseni rajoitus ei muodostu erityisen merkittäväksi Teoston ja sen harjoittaman suurten volyymien massalisensoinnin näkökulmasta. Muutos ei ole lopulta kenties juridisestikaan niin suuri, onhan parodia kuitenkin tunnustettu suomalaisessa tekijänoikeudessa jo aiemminkin.

Yksittäisten teosten ja yksittäisten käyttötilanteiden osalta voi kuitenkin ennakoida, että rajanvetoa rajoituksen osalta haettaneen ratkaisukäytännön kautta. Eli tulkintaa siitä, mikä on sallittua parodiaa ja minkälainen käyttö edellyttää jatkossakin lupaa oikeudenhaltijoilta.

Tältä osin on tärkeää, että hallituksen esityksen perusteluissa tunnustetaan, että rajoituksiin sovelletaan tekijänoikeuden perusteisiin kuuluvaa kolmen kohdan testiä. Testin mukaan rajoitus saa koskea vain määrättyjä erityistapauksia, ei saa olla ristiriidassa teoksen tavanomaisen hyödyntämisen kanssa eikä saa kohtuuttomasti haitata oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja.

Teosten käyttö opetuksessa

Opetuskäyttöä koskevat muutokset tekijänoikeuslakiin, eli muutettu 14 §:n sopimuslisenssi ja uusi rajoitus 14 a §, ovat musiikin oikeudenhaltijoiden näkökulmasta merkitykselliset.

14 a §:n rajoitussäännös tarkoittaa, että jos lisenssiä ei ole lainkaan tai helposti saatavilla, teosta voisi käyttää rajoituksen nojalla opetuksen havainnollistamiseksi korvauksetta.​ Käytännössä tämä lisää painetta oikeuksien kollektiivihallinnoinnille varmistaa, että luvat ovat saatavilla oppilaitoksille mahdollisimman helposti. Yksittäisenä nostona aiemmin sääntelyn ulkopuolella olleet nuotit ovat myös jatkossa sääntelyn piirissä.

Käytännön haasteita voi aiheutua siitä, että rajoituspykälä (14 a §) näyttäisi menevän myös palvelun käyttöehtojen edelle, kun taas sopimuslisenssipykälä (14 §) ei. Rajoituksesta myös poistettiin tekijöiden oikeus korvaukseen, mikä ei vaikuta perustellulta. Hallituksen esityksessä on tältä osin kuitenkin todettu, että ”korvausoikeuden säätämisen tarvetta voitaisiin arvioida myöhemmin, kun säännösten toimivuudesta saadaan kokemusta”.

Muita tekijän asemaa parantavia uudistuksia

Tekijän asemaa koskevia parannuksia sopimussuhteissa liittyy 28 §:ään (oikeus asianmukaiseen korvaukseen), 29 §:ään (kohtuuttoman sopimusehdon sovittelu), 30 a § (selvitys teoksen hyödyntämisestä) ja 30 b §:ään (oikeudenluovutuksen peruuttaminen).

Yhteistä näille säädöksille on, että sekä direktiivissä että sen voimaansaattavassa tekijänoikeuslaissa lainsäätäjä tunnistaa, että tekijät ovat yleensä käyttäjää heikommassa sopimusasemassa, kun käytön ehdoista ja korvauksesta neuvotellaan. Uusilla ja osin tarkistetuilla säännöksillä pyritään tasaamaan neuvotteluasetelmia lisäämällä tekijöille tiettyjä turvamekanismeja.

Hallituksen esityksen mukaisesti: vaikka kiinteät, kertakorvauksella maksettavat korvaukset voivatkin joissain tapauksissa olla asianmukaisia ja oikeasuhtaisia, tulisi pääsääntönä olla teoksen kaupallisen menestyksen huomioiva rojaltipohjainen korvaus.   

Nämäkään säännökset eivät välttämättä vaikuta merkittävästi Teoston toiminnassa, mutta tilanteissa, joissa yksittäinen tekijä sopii teoksensa käytöstä, näihin pykäliin sisältyvällä osin aivan uudella ja osin tarkistetulla sääntelyllä on varmasti merkitystä.​

Verkkolähetysdirektiivistä seuraavat muutokset

Verkkosisällönjakopalvelujen ohella toinen erityisen suurta huomiota varsinkin eduskuntavaiheessa saanut kokonaisuus liittyi radio- ja televisio-ohjelmien jakeluun, ja aivan erityisesti kysymykseen edelleen lähettämisestä (25 h §). Nyt säädetyillä muutoksilla selkeytetään edelleen lähettämistä koskevaa sääntelyä ja varmistetaan sääntelyn teknologianeutraalisuus.

Lakimuutokset ovat tältä osin direktiivin mukaiset ja lopulta lähinnä tekniset. Muutoksilla saattaa kuitenkin olla ainakin välillisiä vaikutuksia myös Teostolle ja musiikin oikeudenhaltijoille. Erityisesti operaattorikenttä on pitkin lainsäädäntöprosessia maalaillut uhkakuvia televisiokanavien kaapelijakelun keskeytymisestä ja televisiomarkkinan mullistuksista.

Itse en usko äkillisiin dramaattisiin muutoksiin. Kysymys kotimaisten kanavien kaapelijakelusta on vanha kiistakapula. Tekijänoikeusjärjestö Kopiostolla ja operaattori Telialla on jo vuosia jatkunut, aiemman lain tulkintaa koskeva oikeusriita vireillä. Jutussa riidanalaisena kysymyksenä on muun muassa se, että onko kotimaisten vapaasti vastaanotettavien televisiokanavien kaapelijakelussa kysymys edelleen lähettämisestä. Voin toki olla väärässäkin, mutta ennen kuin tämä kysymys kanavien kaapelijakelun luonteesta on lopullisesti ratkaistu en usko, että näemme markkinoilla kovin merkittäviä muutoksia.

Oikeudenhaltijat voivat olla tyytyväisiä lopputulokseen

Tekijänoikeuslain uudistus siis saatiin, ja erityisesti prosessin kaikki vaiheet huomioiden vieläpä ihan kohtuullinen sellainen. On toki niin, että näin laajassa lakipaketissa on aina asioita, jotka eivät ole yhdellekään intressiryhmälle pelkästään miellyttäviä. Näin on myös oikeudenhaltijoiden näkökulmasta: you win some, you lose some.

Kun laki oli eduskunnassa saatu läpi, ei sen voimaansaattamisessa enää aikailtu: laki astui voimaan nopealla aikataululla jo 3. huhtikuuta. Kiitos asian kunniallisesti maaliin saattamisesta kuuluu opetus- ja kulttuuriministeriön väsymättömille virkahenkilöille.

IPR University Centerin järjestämässä vuotuisessa IPR Gaalassa OKM:n hallitusneuvos Anna Vuopala palkittiinkin ansaitusti ”Vuoden tekijänoikeusteko” -tunnustuksella panoksestaan DSM- ja verkkolähetysdirektiivien voimaansaattamisessa. Lisäksi eduskunnassa sivistysvaliokunta osoitti kunnioitettavaa suoraselkäisyyttä tilanteessa, jossa painetta ja intohimoja riitti. Joidenkin viimeaikaisten ulostulojen perusteella laineet eivät ole vieläkään täysin tasaantuneet.  

Toinen näytös vielä edessä?

Vaikka direktiivit nyt saatiinkin voimaan, ei työ tekijänoikeuslainsäädännön uudistamiseksi ole suinkaan vielä ohi.

Eduskunta myös edellytti, että ”valtioneuvosto arvioi tekijänoikeuslainsäädännön kokonaisuudistuksen tarpeen tekijänoikeusjärjestelmän läpinäkyvyyden sekä lainsäädännön selkeyden ja ymmärrettävyyden vahvistamiseksi kansallinen liikkumavara huomioon ottaen”.

On odotettavissa, että myös vasta valittu eduskunta pääsee käsittelemään tekijänoikeuslain seuraavia muutoksia, jotka voivat olla merkittäviäkin. Omalta osaltani toivon, että tässä tulevassa prosessissa nähdään vähemmän repiviä juonenkäänteitä.