Teosto Talks ja musiikkialan yhdenvertaisuus: kenen ehdoilla alaa rakennetaan?
13. joulukuuta Musiikkitalossa järjestetyssä Teosto Talks -tapahtumassa tarkasteltiin musiikkialan yhdenvertaisuutta. Keynote-puheenvuorossa Taideyliopiston professori Heidi Partti esitti näkymän musiikkialan yhdenvertaisuuden tilaan ja siihen, miten sitä voisi kehittää. Teoston viestintä-, markkinointi- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Vappu Auran luotsaamassa paneelissa olivat keskustelemassa musiikkitoimittaja ja DJ Renaz Ebrahimi, musiikintekijä Sophia Mitiku sekä musiikintekijä, tuottaja ja Isolla Musicin toimitusjohtaja Jonas Olsson.
Avauspuheenvuorossaan Taideyliopiston professori Heidi Partti tarkasteli yhdenvertaisuuden määrittelyä, sen toteutumisen edellytyksiä sekä sitä, miten vaikkapa musiikkikoulutuksen yhdenvertaisuus vaikuttaa koko musiikkialan yhdenvertaisuuden kehitykseen.
Yhdenvertaisuus sanana viittaa sekä syrjinnän kieltoon että ihmisten yhdenvertaisuuteen lain edessä. Partin mukaan myös koulutuspolitiikassa yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat keskeisiä tavoitteita ja myös yksi musiikkikoulutuksen laadun kriteereistä. Aihetta on tutkittu laajasti muun muassa Taideyliopiston ArtsEqual-hankkeessa.
Keskeinen kysymys on ollut se, kenellä on mahdollisuus tulla musiikkialalle ja millä ehdoilla.
”On myös väitetty, että palkkatasa-arvo, kiintiöt ja muut toimenpiteet, joilla pyritään varmistamaan yhtäläisiä mahdollisuuksia, loukkaisi ansioiden ja palkitsemisen periaatteita tai sitä kuuluisaa taiteellista laatua.”
Puheenvuorossaan Partti painotti, että eriarvoisuus on aina haitallista koko yhteiskunnalle – myös musiikkialalla. Yhdenvertaisuuden puute on musiikissa haitallista niin yksilöille kuin yhteisöllekin.
Sukupuolisesti rajoittuneet käsitykset rajoittavat sekä naisten että miesten mahdollisuuksia. Eriarvoisuus vaikeuttaa työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamista, estää kykyjen tarkoituksenmukaista käyttöä ja aiheuttaa stressiä, ahdistusta ja itseluottamuksen puutetta.Heidi Partti, professori
Partti on itse tutkinut sukupuoleen liittyvää eriytymisen ilmenemistä taidemusiikin säveltäjien kentällä Suomen Säveltäjät ry:n kanssa yhdessä toteutetussa Yhdenvertaisesti säveltäen -tutkimushankkeessa.
”Se että alle viidennes musiikin säveltäjistä tai sanoittajista on naisia tai muunsukupuolisia on paitsi väärin, myös tyhmää koko alalle. Tällainen epätasa-arvo hukkaa valtavat määrät luovaa potentiaalia, jäykistää työmarkkinoita ja kaventaa musiikillista monipuolisuutta. Usein tutkijat ovat myös todenneet, että eriarvoisuus kantaa aina vihan ja pelon hedelmää ja myös siinä mielessä uhkaa yhteiskuntarauhaamme.”
Partin mielestä viime vuosina on otettu harppauksia yhdenvertaisuuden edistämiseksi, joista hän mainitsee Yhdenvertainen musiikkiala -hankkeen sekä Teoston Tasapuolinen sukupuolijakauma musiikkialalle -tutkimuksen, jotka nostivat yhdenvertaisuuden jälleen vilkkaaseen keskusteluun.
Epätasa-arvoiset mahdollisuudet nuorena heijastuvat ammattikenttään myöhemmin
Eri tutkimusten mukaan osallistumista taiteen ja kulttuurin opetukseen rajoittavat alueelliset ja taloudelliset, fyysiset ja sosiaaliset esteet. Pohdittavaa musiikkikoulutuksen kentälle asettavat myös laajemmat yhteiskunnalliset muutokset kuten maahanmuutto, kasvavat sosioekonomiset erot sekä syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tai erityisen tuen tarpeessa olevien oppilaiden kasvava määrä.
”On selvää, että nämä heijastuvat myöhemmin ammattikentälle. Jähmeät roolit vaikuttavat edelleen instrumenttivalinnoissa, identiteeteissä ja musiikin tekijöiden sukupuolittumisessa. Alaa jäytää myös vertikaalisen segregaation ongelma, eli vaikka alalla työskentelee kaikkien sukupuolipuolien edustajia, ylin taiteellinen päätäntävalta tuntuu olevan miesten käsissä”, Heidi Partti sanoo.
Yhdenvertaisuutta voitaisiin Partin mielestä edistää konkreettisin toimenpitein, jotka tukevat osallistumista: erityisesti jokapäiväisissä toimintatavoissamme sekä arvoissa ja normeissa. Hän toteaa, ettei eriarvoisuuden ja syrjinnän ratkomista tulisi sälyttää lisätaakaksi niiden harteille, jotka sen kohteeksi jo joutuvat.
”Pidän ongelmallisena, että vähemmistöön kuuluvia usein vastuutetaan ottamaan rohkeasti paikkansa ja uskomaan itseensä. Tämmöisessä retoriikassa on usein piiloviesti, kuten toive tai suorastaan vaatimus, että meidän odotetaan sopeutuvan eriarvoisuutta ylläpitäviin rakenteisiin ja järjestelmään.”
Edistystä on tapahtunut, mutta työtä on vielä jäljellä
Yhdenvertaisuudesta ja turvallisemmasta klubikulttuurista jo aiemmin puhunut DJ, musiikkitoimittaja Renaz Ebrahimi kertoo, että viimeisen 10 vuoden aikana on tapahtunut musiikkikentän moninaistumista ja edistymistä yhdenvertaisempaan suuntaan. Hän kokee silti, että musiikkialalla on vielä paljon tehtävää.
”Siinä missä olemme asenteiden kanssa menneet eteenpäin, että tiedostamme ongelmia ja olemme valmiimpia keskustelemaan näistä asenteista, silti aika paljon jää sanoihin. Tekoja ei välttämättä tapahdu kuin näennäisesti. Pääsevätkö kaikki samalla tavalla etenemään?”
Etiopilais-korealaiset juuret omaava Sophia Mitiku on Suomessa asuva musiikintekijä ja artisti, jonka äidinkieli ei ole suomi.
”Englanninkielisen musiikin tekeminen suomalaisyleisölle ei ole helppoa. Ongelma on ehkä siinä, että Suomen markkinat ovat pienet, eikä niche-yleisön musiikki ole niin tuottavaa.Sophia Mitiku, musiikintekijä, artisti
”Koska työskentelen Suomesta käsin, minulle on kuitenkin tärkeää työskennellä myös Suomessa asuvalle yleisölle.”
Emma Gaalassa tänä keväänä vuoden musiikintekijänä palkittu Jonas Olsson tuottaa hittibiisejä ja toimii myös musiikin julkaisijana Isolla Music -yhtiönsä kautta. Vaikka hän toimii menestyksekkäästi kolikon molemmilla puolilla, on hänellä mielestään erityinen vastuu portinvartijan roolissaan. Olsson on havainnut yhdenvertaisuusongelman ja organisoinut yhteistyössä Rita Behmin, Joonas Angerian, Inka Uhmavaaran ja Oona Kaparin kanssa tammikuussa 2024 alkavan Prod by me -musiikkituottajakurssin naisille, muunsukupuolisille ja transsukupuolisille. Kurssin haku päättyi marraskuussa ja siihen valittiin 12 osallistujaa.
”Portinvartijoilla on se paine, että joku investoi rahaa, ja pitää päättää mihin raha laitetaan. Vaikuttamismahdollisuus voi siis olla tosi kapea, koska heille tulee annettuna ne tarjokkaat biisit, tuotannot tai artistit ja siitä lähdetään valitsemaan, mitä julkaistaan. Ongelma on paljon aikaisemmin jo sieltä varhaiskasvatuksesta asti, ja se gäppi kasvaa koko ajan.”
Musiikintekijän roolissa Olsson kertoo voivansa vaikuttaa paremmin tekijätiimien kokoonpanoon. Hän kertoo, että hänen omat asenteensa yhdenvertaisuuden edistämisessä ovat muuttuneet vuosien myötä paljon.
”Pienet asiat, joihin voin vaikuttaa omassa tekemisessäni ovat ytimessä: tunnistaa omat etuoikeudet ja asenteet. Jos ajatellaan tavallista musiikintekijää, joka lähtee tekemään omaa rakkausalaansa: jos tulee matkalla tylyjä kommentteja, vaikka että ’tää ei oo tyttöjen juttu’, niin ne tavallaan rikkovat sen polun.”
Kokevatko maahanmuuttajanuoret sopivansa musiikkikoulutukseen?
Sekä Sophia Mitiku että Renaz Ebrahimi ottavat esiin maahanmuuttajataustaisten nuorten tunteet siitä, etteivät musiikkikoulujen ovet ole auki heille. Vähemmistöt ovat ehkä tietoisia musiikkikoulutuksesta, mutta kysymys on ennemminkin koetuista etuoikeuksista: kuka kokee voivansa osallistua ja kuka ei.
”Itse en käynyt musiikkikouluja. Mielestäni on tärkeämpää keskustella siitä, miten voisimme deinstitutionalisoida Suomen musiikkialan niin, että verkostoja syntyisi myös koulutuksen ulkopuolella”, Mitiku sanoo.
Kun koulut ovat portinvartijoina kulttuurialalla, siellä pidetään kiinni siitä kenestä voi tulla tämän maan artisteja, taiteilijoita tai tekijöitä. Siihen haluaisin muutosta.Renaz Ebrahimi, DJ, musiikkitoimittaja
”Arvostan sitä, että meillä on koulutusmahdollisuuksia ja sitä kautta tulevaisuuden tekijöitä syntyy, mutta meillä pitää olla myös muita väyliä löytää tulevaisuuden tekijöitä”, Ebrahimi komppaa.
Hänen mielestään moninaisuus on tämän hetken hittiartisteissa ja -tekijöissä näkyvillä muun muassa Hassan Maikalin, Yeboyahin, Ege Zulun tai Sexmanen muodossa. Ebrahimi kertoo, että Hassan Maikalille pääkaupunkiseudun nuorisotilojen äänitysstudiot olivat tärkeässä asemassa.
”He ovat löytäneet harrastuspuolelta tien ja väylän musiikkikentälle ja ovat tällä hetkellä niitä, jotka muovaavat musiikkikenttää. Nuorisotoiminta on mahdollistanut monelle sen, että on päässyt kokeilemaan, testaamaan ja löytämään niitä omia tapoja tehdä. Vähävaraisten ja maahanmuuttajaperheiden lapsille harrastustoiminta on keino löytää oma paikka.”
Kohdellaanko eritaustaisia ihmisiä eri tavalla ammattikentällä?
Sophia Mitiku on kokenut omalla urallaan musiikkialan portinvartijoiden mielipiteet erityisesti siitä, millainen musiikki sopii suomalaiseen musiikkikulttuuriin.
“On tuntunut, että joudun todistelemaan musiikkiani sekä itselleni että muille sen sijaan, että olisi vapautta tehdä mitä itse eniten haluaa.”
Jonas Olsson tunnistaa myös sen, että ihmisiä kohdellaan ammattikentällä eriarvoisesti. Muun muassa musiikkituottajissa muiden kuin miesten osuus on edelleen Suomessa marginaalinen.
”Kun sanotaan että maailma on muuttunut ja on tullut ei-miehiä alalle, ei tuottajia ei ole tullut juuri yhtään. Siinä ollaan kyllä epäonnistuttu. Henk. koht. ajattelin, että jotain pitää tehdä asialle ja Prod by Me oli meidän pieni kontribuutio tähän.”
Sophia Mitikun mukaan usea nainen toimii jo musiikkituottajana, mutta heitä ei usein kategorisoida oikeiksi tuottajiksi.
”En sanoisi ettei heitä ole, vaan etteivät he saa työstään usein tunnustusta.”
”Tosi hyvä nosto. Huomasimme Prod by Me -hakemuksissa, että moni sanoo, että tämä ei ole varmaankaan mun juttu enkä ajattele, että olisin tuottaja”, Jonas Olsson kertoo.
Olssonin mielestä jokaisen musiikkialalla etuoikeutetun tulisi pystyä huomaamaan se, ettei maailma näytä kaikille alalle pyrkiville samalta, eivätkä mahdollisuudet ole samat.
Kaikenlainen tyhmä läpänheitto musiikkialalla voisi jäädä historiaan.Jonas Olsson, musiikintekijä, tuottaja ja Isolla Musicin toimitusjohtaja
Mitikun mielestä musiikkialalla työskentelevien ihmisten pitäisi muuttaa alan rakenteita pitkässä juoksussa niin, että niistä tulisi oikeudenmukaisempia arvoiltaan ja moraaliltaan. Vain rakennemuutosten kautta voimme myös hänen mielestään muuttaa alaa yhdenvertaisemmaksi.
”Yksi konkreettinen toimenpide olisi palkkioavoimuus ja -läpinäkyvyys ja jonkinlainen neuvottelukoulutus palkkiopolitiikkaan liittyen”, hän sanoo.
”Ei riitä, että uskotaan yhdenvertaisuuteen, vai tehdään asioita, jotka edistävät yhdenvertaisuutta. Se vaatii kaikilta peiliin katsomista”, Renaz Ebrahimi sanoo ja huomauttaa, ettei vähemmistöjen tulisi olla niitä, jotka yksin lähtevät yhdenvertaisuustyötä tekemään.
