Teosto Talks: miten rahoitetaan tulevaisuuden musiikki?

Taiteeseen ja kulttuuriin kohdistuvat valtion rahoitusleikkaukset ovat herättäneet kulttuurialalla tänä vuonna erittäin vakavaa huolta. Kulttuuriala kokoontui 5. joulukuuta joukolla Kansalaistorille Sakset Seis! -mielenilmaukseen.

Kulttuurin tulevaisuuden näkymät huolettavat alaa oikeutetusti, vaikka marraskuun lopulla eduskunnalle annettu kulttuuripoliittinen selonteko lupaakin sekä rahoitusrakenteiden vahvistamista että uusia rahoitusinstrumentteja.

Tämän ajatuksen äärelle pysähdyttiin myös joulukuun Teosto Talksissa. Tapahtuman avasi Taiteen edistämiskeskus Taiken taiteen tukemisen päällikkö Henri Terho, jonka keynote-puheenvuoro käsitteli valtion kulttuurirahoituksen tulevaisuutta.

Teoston Vappu Auran luotsaamassa paneelissa aiheesta keskustelivat Hanna-Mari Peltomäki Jane ja Aatos Erkon säätiöstä, Kari Korhonen yrityksille rahoitus-, kansainvälistymis- ja neuvontapalveluita tarjoavasta Business Finlandista sekä musiikintekijä, Music Finlandin hallituksen puheenjohtaja Markus Nordenstreng.

Taiken leikkaukset ovat isoimmat yli 30 vuoteen – eikä pahinta ole vielä nähty

Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen tekemä tuoreen analyysin mukaan valtion rahoitus kulttuurille vuonna 2023 oli 1,53 miljardia euroa. Raha kohdistuu laajalti kulttuurin rakenteiden ylläpitoon. Taiteen edistämiskeskus tukee taiteilijoita ja yhteisöjä vuosittain noin 45 miljoonalla eurolla.

”Viime vuonna Taiteen edistämiskeskukseen kohdistui 1,3 miljoonan euron määrärahojen leikkaus. Ensi vuonna leikkaukset ovat noin 5 miljoonaa euroa, mikä on 10 prosenttia koko rahoituksesta. Tämän kokoluokan leikkauksia ei ole ollut 32 vuoteen”, Henri Terho valottaa.

Samaan aikaan Taike valmistautuu myös päätöksenteon rakenteen murrokseen. Opetus- ja kulttuuriministeriön valmistelema lakiuudistus taide- ja kulttuurivirastosta muuttanee tapaa, millä tavalla päätökset taiteiden toimikunnissa tulevaisuudessa tehdään.

Taiken taiteilija-apurahajärjestelmä pysyy ensi vuonna kutakuinkin ennallaan, mutta taiteenalojen laajempiin toiminta-avustuksiin kohdistuu 3–5 prosentin leikkauksia. Toiminta-avustuksilla on haluttu tukea perinteisesti sitä taidekentän infrastruktuuria, jonka rahoituksen katkokset olisivat vaikutukseltaan koko alalle pitkäaikaisia.

Musiikin osalta leikkaukset kohdistuvat erityisesti kohdeapurahoihin ja alueiden apurahoihin. Näistä Taike joutuu ensi vuonna leikkaamaan 20–25 prosenttia. Musiikkialalle tärkeistä festivaaliavustuksista leikataan kuitenkin ”skaalan pienimmästä päästä”, arviolta 10 prosenttia.

”Päätöksen perusteena meillä on ollut tukimuodon merkitys sekä taiteilijoiden ansaintaan ja työllisyyteen että myös alueelliseen yhdenvertaisuuteen.  Festivaalithan tuottavat sisältöjä hyvin vahvasti eri puolille Suomea.”

Suomalaiseen yhteiskuntaan pitäisi Terhon mukaan tuoda rakenteita, joissa yksityiset lahjoitukset taidekentälle voisivat olla verovapaita, mutta tämän ei tulisi kuitenkaan ajatella paikkaavan valtion hupenevaa rahoitusta. Tuoreessa kulttuuripoliittisessa selonteossa mainitaan, että avustus- ja valtionosuusrahoituksen rinnalla on tarkoitus vahvistaa toimijoiden omien tulojen kasvattamista, pääomarakenteen kehittymistä sekä toteuttaa lahjoitusten verovähennysoikeus.

”Suomi on länsimaissa täysin poikkeuksellinen yhteiskunta ja taidekenttä siinä mielessä, miten vähän meillä on yksityishenkilöiden lahjoituksia suoraan taidekentän kansalaisjärjestöille tai taidekentän yhdistyksille.”

Taiteen sponsoroinnin mittakaava Suomessa on noin 50 miljoonaa euroa vuodessa. Tätä enemmän kulttuuria rahoittavat säätiöt, noin 83 miljoonalla eurolla vuodessa. Taidekentälle tärkeitä ovat myös kuntien avustukset sekä EU-rahoitus, jonka kokonaisvolyymi Suomessa on ainoastaan noin 10 miljoonaa euroa.

Henri Terho: Mistä taiteen ja kulttuurin rahoitus Suomessa rakentuu? Taiteen ja kulttuurin rahoituksen puu kuvattuna eri oksiksi (2024).

Voiko sisällöntuotanto olla innovaatio?

Luovan alan kehitysrahoituksen parissa työskentelevä Kari Korhonen kertoo, että Business Finlandin tarkoituksena on edistää suomalaisten yritysten kilpailumahdollisuuksia kansainvälisillä kasvuareenoilla. Business Finland tukee vähintään kahden henkilön yrityksiä.

Musiikkialalla yksinyrittäminen on kuitenkin arkipäivää: Markus Nordenstrengin mukaan 90 prosenttia esimerkiksi Music Finlandin vientituista kohdistuu yhden hengen yrityksille. Koska Business Finland ei tue yksinyrittäjiä, on valtaosan musiikkialan toimijoista mahdotonta saada Business Finlandin tukia. Korhonen kannustaakin niitä yhteishankkeisiin.

”Itse olen saanut jotain rahoitusta Business Finlandin luukulta, mutta en kaikenkattavasti. Suuri ongelma tällä hetkellä on, etteivät yritysrahoittajat tunnista sisällöntuotantoa innovaationa. Suomessa kuvitellaan, että kaikki ratkaisut lähtisivät teknologioista ja että tulevaisuus on uusissa nokioissa”, Nordenstreng sanoo.

Kari Korhonen tunnistaa signaalin ja ymmärtää asiakastarpeet, mutta tarkentaa Business Finlandin olevan ensisijaisesti innovaatioiden, ei tuotantojen rahoittaja. Business Finland auttaa ensi sijassa niitä yrityksiä, joilla on jo liiketoimintasuunnitelma, strategia ja pääomaa.

”Jos yrityksen resurssit ja maturiteetti eivät vielä täytä vielä minimivaatimuksiamme tuen hakemista varten, pyrimme ohjaamaan asiakasta niin, että jatkossa mahdollisuudet päästä palvelujemme piiriin olisivat paremmat.”

Hanna-Mari Peltomäen mielestä on ongelma, että taiteen puolella puuttuu yksinyrittäjien etenemistä tukevia kehikkoja.  Yksinyrittäjiltä vaaditaan moniosaamista, joten kasvun mahdollisuudet ovat taiteilijoille usein myös osaamiskysymys.

”Sitten tulevat vielä rakenteet, ja miten tuetaan etenemistä kansainvälistymiseen. Vientiä tekevien ihmisten täytyy tuntea kansainväliset verkostot ja toimintaympäristöt. Se on pitkäjänteistä työtä, eikä sitä osaamista taiota hetkessä.”

Säätiöihin kohdistuu paine leikkausten paikkaajana

Samalla kun valtion leikkaukset kurittavat kulttuurialaa, on monissa tiedettä ja taidetta tukevissa säätiöissä ja rahastoissa ollut aistittavissa kasvavaa painetta paikata tulevaa aukkoa.

”Leikkaukset ovat olleet tiedossa kuitenkin jo aika kauan, ennen tätäkin vuotta. Se on yksi syy, miksi Jane ja Aatos Erkon säätiö lähti tällä strategiakaudella miettimään taidetoimialaa vahvistavia toimenpiteitä. Mikä on taiteen ja kulttuurin visio tässä maassa, minkä haluamme säilyvän hengissä ja mitä priorisoidaan”, Hanna-Mari Peltomäki kertoo.

Peltomäen mukaan suurin osa Jane ja Aatos Erkon säätiön musiikkialalle jakamasta rahoituksesta kohdistuu klassisen ja nykymusiikin toimijoille. Tämä johtunee siitä, että taidemusiikissa on organisoiduttu vankemmin, ja hakemuksia tulee siksi enemmän.

Markus Nordenstreng kertoo, että tieto alan tukiorganisaatioiden, kuten Music Finlandin saamista valtion rahoitusosuuksista tulee vasta ensi keväänä. Koska summa todennäköisesti pienenee, joutuu Music Finland pohtimaan omien apurahojensa jakopainotuksia tarkemmalla silmällä.

”Suomessa musiikkiala on viime vuosina keskittynyt pitkälti kotimaiseen markkinaan. Kansainvälisyys on termi, johon palaamme kerta toisensa jälkeen tässä keskustelussa yhteistyön ja konsortioiden lisäksi.”

Mesenaattimalli herättää kysymyksiä

Taidetta tukevat yksityishenkilöt tai muut mesenaatit eivät ole Suomessa kovinkaan yleisiä. Sen sijaan esimerkiksi Yhdysvalloissa kulttuuri ja taide saa tukensa pääosin yksityisiltä lahjoittajilta tai sponsoreilta.

”Mesenaattitoiminta on vielä täällä tosi pientä. Suurimmat taiteen tukijat ovat perustaneet säätiöitä, kuten myös meidän säätiömme perustajat”, Hanna-Mari Peltomäki sanoo.

Yhdysvalloissakin asuneen ja amerikkalaisen unelman kääntöpuolen nähneen Nordenstrengin mielestä mesenaattijärjestelmä on ajatuksena Suomen kaltaisessa maassa täysin epärealistinen.

”Jos ajattelemme suomalaista pientä markkinaa ja kielialuetta, emme voi tuudittautua yksityisten henkilöiden lahjoitusten varaan.  Myös monet päättäjät allekirjoittavat, ettei se ole realismia. Hirveän helposti lähdetään hakemaan, että se olisi yksi ja ainoa tie.”

”Unohdamme usein rahoituskeskustelussa taiteen kokijan ja sen, miten viljelisimme ja varjelisimme kulttuurista pääomaa ruohonjuuritasolta sekä tekijöinä että kokijoina. Jos meillä ei ole kuluttajia tulevaisuudessa eivätkä he osaa taidetta arvostaa, ei tule myöskään uusia yrityksiä.”

Katso Teosto Talks YouTubesta!