14.08.2019 Teksti: Markku Kaskela. Kuvat: Tomi Kontio

”Improvisaatio ja meditaatio kiehtovat minua. On ihana keksiä musiikkia, mutta on tylsää kirjoittaa nuotteja. Improvisaatiossa ’se’ on heti siinä, musiikki syntyy vaivatta. Ja kun saavuttaa täydellisen keskittyneisyyden, unohtaa soittavansa. On vain musiikki”, kuvailee säveltäjä ja kirjailija Eero Hämeenniemi.

Uudessa kirjassaan Kun musiikki täyttää mielen Eero Hämeenniemi yhdistää kaksi kiinnostuksensa kohdetta, improvisaation ja meditaation. Kirjassa saavat puheenvuoron niin kuulijat kuin muusikot, kirja on myös tietopaketti meditaation kulttuurihistoriaan: se mitä olemme kenties pitäneet vain itämaisena, onkin osa myös meidän perinnettämme ja tätä päivää.

Hämeenniemen tuotantoon lukeutuu niin sinfonioita, konserttoja kuin jazziakin.

”Improvisaatioita olen harrastanut vaihtelevalla intensiteetillä puolisen vuosisataa. Nyt viime aikoina tuo intensiteetti on vahvistunut entisestään, Hämeenniemi kertoo.

”Minulla on ollut improvisaatiobändi lähemmäs 25 vuotta. Se koostuu hyvistä improvisoijista ja jonka joukon jatkona olen minä itse.”

”Tällä kokoonpanolla olemme soittaneet pitkälti toistasataa konserttia ympäri maailmaa. Viime aikoina minua on alkanut yhä enemmän kiinnostaa täysin vapaa improvisaatio, jota sitäkin olen soittanut alan hyvien taitajien kanssa. Se on intensifioinut kiinnostustani entisestään, ja viime vuosina olen alkanut tehdä myös sooloimprovisaatioita.”

Improvisaation ja meditaation läheisyys

Eero Hämeenniemi tunnetaan vahvasta sidoksestaan Intiaan, missä hän on käynyt 80-luvun alkupuolelta lähtien. Joten ei ihme, että hän on perehtynyt meditaatiotekniikoihin ja löytänyt niistä oman tiensä, oman polkunsa - musiikin ja improvisaation kautta.

”Improvisaatio onnistuu, kun musiikki täyttää mielen, kun mielessä ei ole mitään muuta kuin musiikki”, hän sanoo.

”Minulle improvisaatio ja meditaatio ovat sisaruksia keskenään. Sitä ne eivät ole välttämättä kaikille muusikoille, eikä edes kaikille meditoiville muusikoille, mutta itse koen vahvasti näin. Sillä ne hetket, kun on vain musiikki, ovat todella antoisia. Niillä on mieltä fokusoiva vaikutus, joka on vähintäänkin sukua meditaatiotekniikoille, joilla pyritään saamaan aikaan sama mielentila.”

Vapaampi etiketti konsertissa

Eräs parhaita paikkoja kuulijalle kokea musiikin täyteys on tietenkin mennä Eero Hämeenniemen improvisaatiokonserttiin. Ne hän on halunnut pitää mahdollisimman vapaamuotoisina: musiikki on pääasia ja se, että kuulija pystyy keskittymään musiikkiin ja saa tehdä sen haluamallaan tavalla.

”Konserttien idea on, etteivät ne oikeastaan edes ole konsertteja, vaan kuulija saa olla miten haluaa”, hän sanoo.

”Olen aina sanonut kysyttäessä, että jos se on laillista ja hyvän tavan mukaista, kuuntelukokemuksen saa tehdä niin kuin tahtoo. Usein konserteissani ihmiset kuuntelevat makuullaan.”

Vapaamuotoisuus pitää sisällään myös sen, ettei ole aplodeja, ei kumarteluja ennen tai jälkeen; esiintyjä, muusikko on yksi tilaisuuden osanottajista. Hän myös on kuulija, musiikin täyteyden kokija.

”Tällöin poissa on konserttien tavanmukainen etiketti. Kuulijat sen sijaan rentoutuvat kuulemaan musiikin. Konsertti ei ole enää sosiaalinen rituaali. Kuulijoille jää vapaus ja ilo löytää musiikin myötä itsestään asioita, joita eivät kenties löytäisi niin helposti tavallisessa konsertissa”, Hämeenniemi sanoo ja viittaa musiikin parantavaan ja voimistuttavaan vaikutukseen.  

”Toki kuulija voi ottaa myös kriitikon roolin, jos niin haluaa”, Hämeenniemi sanoo.

Mutta silloin kuulija ei niinkään keskity musiikkiin, vaan hän ulkokohtaistaa kokemuksen, eikä voi samaistua siihen.

”Ei voi samaistua siihen mitä tarkastelee ulkoapäin”, säveltäjä summaa.

Musiikin kuuntelussa on kyse ulko- ja sisäpuolisuuden kysymyksestä, kyvystä keskittyä ja jättää häiritsevä sikseen. Unohtaa, millä tuli konserttipaikalle vai jäikö eteiseen lähtiessä valot. Vai unohtiko morjenstaa naapuria, kun tämä pimeässä käveli jalkakäytävällä yhtäkkiä vastaan.

Voit todeta: kyllä, teit nämä kaikki, mitään ei unohtunut. Musiikki täyttää sinut, olet sinä, avaat silmäsi, piristynyt, elämäntäys kuulija, ihminen, osallinen. Erästä konserttielämystä rikkaampi pitkän aikaa. Olet toisissa tiloissa.

meditaatiolla juuret idässä ja lännessä

Usein ajatellaan, että kun puhutaan meditaatiosta, se mielletään oitis ja liki yksinomaan Intiaan. Unohdetaan, että meditaatiolla on hyvin rikas kulttuurihistoria ympäri maailmaa, elävä ja vahva osa elämää - ja on sitä yhä myös meillä länsimaissa.

Sanalla sanoen, meditaatio ei ole yksinomaan sitä mitä tehdään Intiassa, vaan se liittyy muun muassa kristilliseen perinteeseen, etenkin katolilaisuuteen.

”Intialaistyyppinen meditaatio, josta käytetään sanskritinkielistä nimitystä, dhyana, on sisäänpäinkatsova, se pyrkii porautumaan ajattelun kohteeseen. Meillä länsimaissa meditaatio, joka sanan latinan johdoksena alun perin tarkoitti miettimistä ja pohdiskelua, pyrkii näkemään asioita kontekstissaan ja antaa myös mielelle mahdollisuuden fantasioida", Hämeenniemi sanoo.

”Jos ottaa huomioon nämä molemmat, ne yhdessä kuvaavat hyvin sitä, miten ihmiset tosiasiassa kuuntelevat keskittyneinä musiikkia.”

”Kuulijalle tapahtuu jompikumpi”, Hämeenniemi jatkaa. ”Kuulijat joko porautuvat musiikkiin sisälle ja tavallaan menettävät tietoisuuden kaikesta tai sitten heidän fantasiansa lähtee liikkeelle. Kun olen kysellyt improkonserttieni jälkeen kuulijoilta mitä heille tapahtui sinä aikana, niin aika tavallinen reaktio on ollut, että he ovat liikuttuneet ja itkeneet. Kuulijat ovat kokeneet rauhan ja tietyssä mielessä pysähtyneisyyden tai sitten heidän mielensä on lähtenyt liikkeelle aivan mielettömästi, se on keksinyt kaikkea ja käynyt läpi omaa elämää.”

Palataan vielä hetkeksi Intiaan. Hämeenniemen mielestä intialaisen henkisyyden mielenkiintoisin piirre on, että vaikka henkisyyden takana on hyvin detaljoitunut ja moniulotteinen filosofia, niin sen ydin on kuitenkin kokemus ja nimenomaan kokemus, joka on sanaton.

”Tämä sama piirre löytyy myös musiikista. Ei tarvita erityisiä jumalia eikä metafysiikoita. On vain se, mitä musiikki tekee ihmiselle ja miten se antaa hänelle mahdollisuuden tavoittaa tilan ja kokea kokemuksen, joka menee sanojen yli ja ohi, Hämeenniemi muistuttaa.”

”On hyvä, ettei mahdollisuus kokea todellisuus pysähdy sanoihin. Tämän musiikki meille suo.”