Tytti Arola toivoo monenlaisten ihmisten päätyvän säveltäjiksi
Kokeellisista äänitaideteoksistaan ja sävellyksistään tunnettu Tytti Arola kertoo omasta säveltäjän urastaan ja pohtii millä tavoin alan sukupuolijakaumaa voisi parantaa. Hän kokee, että musiikin kenttä uudistuu parhaillaan ja erilaisia ääniä pääsee kuuluville.
Tytti Arola (s.1990) säveltää kokeellista taidemusiikkia ja tekee keikkoja yhdistelemällä elektroniikkaa muun muassa viulun ja itserakennettujen soittimien soittoon. Hän on säveltäjä, äänitaiteilija ja muusikko. Arola laajentaa musiikin käsitettä hyödyntäen kaikkia aisteja. Viululle sävelletyssä teoksessa Metsä kuulijat esimerkiksi haistelevat metsän tuoksua lasipurkista kuunnellessaan ääniteosta.
”Ajattelen esitystä moniaistisena kokonaisuutena ja performanssina. Haluan rikkoa säveltäjän, esittäjän ja kuulijan roolien rajoja. Olen kiinnostunut esitystapahtuman sosiaalisesta luonteesta ja kuulijan kokemuksesta. Pohdin, millä tavoin kuulijoita voisi aktivoida konsertin aikana. Jätän sävellyksissäni muusikoille tilaa käyttää instrumenttinsa asiantuntemusta hyväkseen. Muusikko käy soittaessaan vuoropuhelua sävellykseni kanssa, kun jätän joitakin asioita auki”, Arola kertoo.
Arolalle on tyypillistä arkisten äänien, kuten kodinelektroniikan tuottamien äänien käyttäminen osana teoksia. Esimerkiksi kamarikuorolle sävelletyssä Marenki-teoksessa vatkataan kirjaimellisesti valkuaisvaahtoa, ja vispausääntä vahvistetaan mikrofoneilla.
”Olen innostunut arkisten tavaroiden esittämisestä uudessa kontekstissa, ja tavoitteenani on muuntaa arkisia ääniä maagisiksi. Uskon, että arjen tuominen konserttisaliin voi tuoda taiteen myös samastuttavaksi kuulijoille.”
Arola on opiskellut säveltämistä Turun ammattikorkeakoulussa ja Islannissa. Hän valmistui Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi musiikkipedagogian puolelta ja sen jälkeen Aalto-yliopistosta taiteen maisteriksi.
”Olen opiskellut musiikkia koko ikäni. Vaikka olen aina ollut kiinnostunut säveltämisestä, halusin kuitenkin käytännönläheisemmän koulutuksen, ja siksi hain musiikkipedagogian puolelle. Pelkäsin aivan aiheellisesti, että säveltäjänä on vaikea ansaita elantoa. Tavallaan se, että en opiskellut Sibelius-Akatemiassa säveltämistä, on ehkä auttanut minua vapautumaan sävellystraditiosta, vaikka tunnen sen toki hyvin. Olen ollut vapaa kokeilemaan erilaisia juttuja”, Arola pohtii.
Esikuvat ja musiikkikoulutuksen tasa-arvoisuus ohjaavat alalle
Aiemmin naiset ovat säveltäjinä jääneet vähemmälle huomiolle kuin miehet, mutta viime vuosina musiikin opetuksessa, tutkimuksessa ja mediassa on nostettu esiin unohdettuja naissäveltäjiä.
”Olen seurannut tätä keskustelua kiinnostuneena. Sillä on varmasti vaikutusta ammatinvalintaan, ettei klassisen musiikin säveltäjien joukossa ole paljoa naisia. Esikuvat, kuten vaikka Kaija Saariaho, saavat ajattelemaan, että menestyminen säveltäjänä on mahdollista naisellekin. Lisäksi populaarimusiikin puolella on säveltäviä naisia, joista moni on esikuvani.”
Arola ei koe, että hänen sukupuolensa olisi vaikeuttanut hänen urakehitystään.
”Juuri nyt sukupuoleni suorastaan auttaa minua saamaan mahdollisuuksia. Esimerkiksi festivaalien taiteelliset johtajat ovat hyvin tietoisia, että naissäveltäjiä olisi hyvä tuoda esiin. En kuitenkaan haluaisi leimautua ’naissäveltäjäksi’, vaikka ehkä voin innostaa muita naisia säveltämään. Säveltäjälle tärkeät luonteenpiirteet, kuten pitkäjänteisyys ja mielen joustavuus eivät ole sukupuolisidonnaisia”, Arola vakuuttaa.
Arolan mielestä on hyvä, että säveltäjien sukupuolijakaumasta puhutaan.
”Suomen Säveltäjien jäsenistä noin 12 % on naisia. Olen tehnyt töitä myös ulkomailla ja samanlaista keskustelua käydään muuallakin. Kuulin, että Ruotsissa on asetettu sukupuolikiintiöitä esimerkiksi konserttiohjelmistoon ja musiikkipalkintojen ehdokkaisiin liittyen, joten alalla pohditaan kyllä ratkaisuja sukupuolijakauman parantamiseksi”, Arola toteaa.
Tasa-arvon edistämisessä Arola pitää tärkeänä musiikkikoulutuksen roolia. Omien opintojensa aikana hän ei kokenut, että sukupuoli olisi rajoittanut hänen valinnanmahdollisuuksiaan.
”Sukupuoliroolit voivat vaikuttaa siihen, kuka hakeutuu säveltäjän ammattiin. Kaikkiaan alan tulevaisuuden kannalta olisi tärkeää, että säveltäjän ammatti sekä säveltäminen toimintana tunnistettaisiin yhteiskunnassa. Tällä hetkellä esimerkiksi kaavaillaan, että säveltäminen olisi musiikkioppilaitoksissa mahdollista ottaa pääaineeksi. Peruskoulun opetussuunnitelmassa onkin ollut jo monta vuotta mukana säveltämistä”, Arola toteaa.
Sukupuoliroolit voivat vaikuttaa siihen, kuka hakeutuu säveltäjän ammattiin. Kaikkiaan alan tulevaisuuden kannalta olisi tärkeää, että säveltäjän ammatti sekä säveltäminen toimintana tunnistettaisiin yhteiskunnassa.Säveltäjä Tytti Arola
Hän lisää, että koulutuksen aikana pitäisi tuoda esiin monenlaisia säveltäjiä, ja sävellystä opettamaan olisi hyvä saada lisää naisia.
”Olen itse esimerkki siitä, että säveltäjyyteen on olemassa muitakin polkuja kuin perinteinen säveltäjän koulutus. Uskon, että ylipäänsä musiikkiala hyötyy siitä, että tekijöillä on erilaisia taustoja, sillä näin saadaan monenlaisia ääniä kuuluviin.Viime aikoina on ollut tosi mukava seurata, kuinka klassisen musiikin kenttä uudistuu ja erilaisia ääniä tulee esille. Toivon, että tämä suunta jatkuu. On tärkeää jatkaa toimivia traditioita, mutta samalla niiden rinnalle on hienoa saada riskinottoa ja uskallusta”, Arola toteaa.
Tytti Arolan piti esiintyä klassisen musiikin uudenlaisella Wonderfeel-festivaaleilla ensi viikon sunnuntaina 22.8.2021. Hänen aikomuksensa oli tehdä Wonderfeel-festivaaleille sooloesitys, jonka aikana hän olisi esittänyt omia sävellyksiään. Hän odotti innokkaasti ensimmäistä ison festivaalin sooloesitystään, mutta Wonderfeel jouduttiin perumaan koronarajoitusten vuoksi.