Vapain ja luovin mieli on aina androgyyninen
Rovaniemellä kasvaneen säveltäjä-kapellimestari Outi Tarkiaisen työt suuntautuvat enenevissä määrin ulkomaille. Hän kirjoitti ensimmäisiä sävellyksiään alle kouluikäisenä ja hakeutui myöhemmin säveltäjän uralle luoden sekä jazzia että modernia klassista musiikkia. ”Yksi suurimmista esikuvista on ollut Kaija Saariaho.”
Säveltäjä Outi Tarkiainen on viettänyt viime vuosina paljon aikaansa ulkomailla, erityisesti Pariisissa, jossa hän on säveltämisen ohella myös tavannut paljon muita taiteilijoita ja taidealan ihmisiä.
”Pariisi kuhisee ihmisiä, ideoita ja impulsseja, mikä haastaa mielikuvitusta irrottelemaan. Ilmapiiri on vapautunut ja avoin, vaikka terrori-iskut ovat muuttaneet tunnelmaa monella tapaa”, pohtii Tarkiainen.
Tarkiainen kertoo, että myös pohjoinen miljöö on tärkeä ja tuo Euroopan suurille kaupungeille tarpeellisen kontrastin sekä rauhan säveltää.
”Pohjoisuus on osa minua – ikään kuin peili, jonka kautta maailmaa heijastan. Se kuuluu ehkä jossain laajassa mielessä myös musiikistani, jossa tilalla ja avaruudella on tärkeä sija. Säveltäjän työ sopii hyvin nomadielämään. Paikkojen vaihto tuo luovaan työhön hyvää energiaa.”
Tarkiainen on säveltäjänä erityisesti kiinnostunut ihmisäänestä sen moninaisuudessaan. Hänen musiikkiaan ovat esittäneet esimerkiksi Emma Salokoski ja Norrbotten Big Band solistinaan Aili Ikonen. Tarkiaisen sävellykset tarjoavat esittäjille mahdollisuuksia esitellä kykyjään ja myös ilmaisun vaihtelua melodioista aina puheeseen ja huhuiluun asti.
Tarkiainen on säveltänyt vokaali- ja kamarimusiikkia, teoksia orkesterille ja solistille sekä musiikkia jazzorkestereille ja -ensembleille. Lisäksi hän on esiintynyt säveltäjä-kapellimestarina Sloveniassa ja Ruotsissa.
Vuodesta 2014 Tarkiainen on toiminut Kittilässä pidettävän Hiljaisuus-festivaalin toisena taiteellisena johtajana sirkustaiteilija Sakari Männistön rinnalla.
”Vuosittainen viikko kolmensadan asukkaan Kaukosen kylässä on minulle tärkeä. Säveltäjänä Suomi ja Lappi ovat minulle kuitenkin aivan liian pieni alue toimia. Viime vuosina työni ovat suuntautuneet enenevissä määrin ulkomaille.”
Tarkiainen on opiskellut musiikkia Sibelius-Akatemiassa, University of Miamissa ja Lontoon Guildhall School of Musicissa. Teoston asiakas hän jo vuodesta 2001.
”Ulkomailla opiskelu avarsi maailmankuvaani eksponentiaalisesti. Tajusin konkreettisesti sen, miten pieni maa Suomi on ja miten tärkeää on olla valmis lähtemään. Opiskeluajoilta jäi paljon tärkeitä ihmisiä, joiden kautta olen tutustunut taas toisiin ihmisiin. Monet työt ovat virinneet sitä kautta.”
Jazzia metatasolla
Kun Tarkiainen oli neljävuotias, hänen kotiinsa hankittiin piano. Ensimmäiset sävellyksensä nuoteille hän kirjoitti neljä-viisivuotiaana
”Oman sävellykseni esitin ensimmäistä kertaa kuusivuotiaana serkkuni häissä. Muistan vieläkin tuon kappaleen, jonka nimi taisi olla Keijujen tanssi.”
Sittemmin Tarkiainen opiskeli klassista musiikkia musiikkiopistossa. Jazzin hän löysi teini-iän kynnyksellä paikallisen big bandin kautta.
”Olimme soittaneet musiikkiopistossa verrattain vähän kamarimusiikkia. Big bandissä soitto opetti paljon yhdessä musisoinnin ilosta. Todenteolla jazz teki minuun vaikutuksen pari vuotta myöhemmin, kun kuuntelin Maria Schneiderin jazzorkesterin Allegresse-levyä.”
Vuonna 1993 perustettu Maria Schneider Jazz Orchestra soitti alkuvuosinaan viikoittain jazzklubilla Greenwich Villagessa.
”Schneiderin levyn kautta löysin portin moderniin jazzorkesterikirjallisuuteen. Hankin ja tutkin partituureja noina vuosina paljon. Jazzissa teki vaikutuksen se, että siinä voi vielä esityshetkelläkin keksiä mitä soittaa.”
Tarkiainen kertoo opiskelleensa Sibelius-Akatemiassa sävellystä perusteellisesti sekä klassisella- että jazzosastolla.
”Tunnen muutamia muita, jotka ovat ainakin jossain määrin opiskelleet sekä klassista että jazzia. Minulla on kuitenkin vain yksi estetiikka, eli en sävellä eri genreissä. 2010-luvulla en ole tehnyt juurikaan sävellyksiä jazzmuusikoille.”
”Nykyisin jazzmusiikin vaikutus näkyy teoksissani korkeintaan metatasolla. Sävellän modernia klassista musiikkia, jossa on ehkä kuitenkin merkillinen, jazziin oudolla tavalla assosioituva tuoksu.”
Esimerkin voima
Tarkiainen toteaa, että edelleen valtaosa klassisen musiikin säveltäjistä on miehiä. Lisäksi kaikki hänen sävellyksenopettajansa ja hänelle mestarikursseja pitäneet ovat olleet miehiä.
”Myös klassisen musiikin koko niin kutsuttu perusrepertuaari on miesten säveltämää. Esimerkiksi sonaattimuoto vakiintui jo satoja vuosia ennen kuin naisilla oli monista syistä johtuen minkäänlaisia mahdollisuuksia edes kuvitella säveltävänsä. Sonaattimuoto musiikillisine sankariseikkailuineen heijastaakin mielestäni miesten tapaa kertoa tarinoita.”
”Minä todella rakastan ja arvostan lukuisia entisaikojen ja nykyajan miessäveltäjien teoksia. Nykyajan muutamat vahvat, menestyneet naissäveltäjät ovat kuitenkin tehneet minuun valtavan vaikutuksen. Ennen kaikkea he ovat antaneet tärkeän esimerkin siitä, että tytötkin voivat pyrkiä säveltäjän uralle”, Tarkiainen sanoo.
”Yksi suurimmista esikuvista on ollut Kaija Saariaho. Minuun on tehnyt vaikutuksen hänen kykynsä säveltää musiikkia, joka kuulostaa kuin hidastuneelta ajalta, mutta pysähtyneisyydessäänkin saa jokaisen sekunnin tuntumaan merkitykselliseltä.”
Tarkiainen uskoo, että taidetta tehdessään on vahingollista olla millään tavalla tietoinen sukupuolestaan.
”Vapain ja luovin mieli on aina tavalla tai toisella androgyyninen.”
