Ylen Elävä arkisto on musiikin runsaudensarvi

Ylen Elävä arkisto tarjoaa isoja kokonaisuuksia muun muassa mieskuorolaulusta, suomipunkista, tangokuninkaallisista, elektronimusiikista, virsistä, joiuista, kolttien leuddeista ja rock and rollin varhaisvaiheista.

Ylen musiikkisarjoista – esimerkiksi Rock-Suomesta ja Iskelmä-Suomesta – löytyvät laajat lisäaineistopaketit. Musiikkia kuullaan myös monenlaisten ohjelmien taustalla. Esimerkiksi suosittujen tv-sarjojen tunnusmusiikit ovat monille tuttuja.

Syyskuussa 2006 avatun Elävän arkiston materiaalia alettiin kasata saman vuoden alussa. Jukka Lindfors on ollut mukana toimitustyössä alusta saakka.

– Olen käsitellyt erityisen mieluusti muinaisia, 80-lukua edeltäviä asioita, jotka ovat usein enemmän tai vähemmän marginaalisia. Minulla on niihin ehkä jokin romanttinen arkeologinen suhde. Onneksi meillä on nuorempia toimittajia, jotka ovat kiinnostuneet vähemmän pölyisestä ja vähemmän esoteerisesta tavarasta, sanoo Lindfors, joka on tehnyt musiikista ja muusta populaarikulttuurista lukuisia radio- ja tv-sarjoja sekä kirjoja.

Elävään arkistoon tehdään koosteita esimerkiksi jonkun laulajan, säveltäjän, instituution tai tyylisuunnan tullessa ajankohtaiseksi. Toimittajat perehtyvät myös vapaavalintaisesti eri aiheisiin.

– Toimituksemme on kuitenkin melko pieni, emmekä ehdi julkaista kaikkea mitä voisi, mihin olisi aihetta tai mitä joku toivoisi.

Lindforsin mukaan ihmisiltä tulee kaikenlaisia toiveita yksittäisistä esityksistä aina jonkun säveltäjän tuotannon laajaan esittelyyn.

– Toiveita tulee faneilta, tavallisilta katsojilta ja joskus myös musiikintekijöiltä tai esittäjiltä itseltään. Ihmiset ovat yleensä vilpittömän iloisia siitä, mitä julkaistaan – vaikkakin myös kyltymättömiä.

Kiinnostavia löytöjä

Takavuosikymmeninä samalle nauhalle tavattiin kustannussyistä tallentaa uusia ohjelmia entisten päälle. Vuonna 1984 tuli laki elokuvien säilyttämisestä. Yle päätti tuolloin alkaa soveltaa lakia myös muihin ohjelmiin.

– Onneksi osa kadonneista tallenteista on saatu takaisin arkistoon yksityisnauhoituksina, joskin niiden laatu vaihtelee. Usein ohjelmista on säilynyt myös työmateriaalia. Olen itse ennallistanut nettiin esimerkiksi 70-luvun Iltatähden kadonneita jaksoja kokoamalla puuttuvaa materiaalia yhteen eri työnauhoilta.

Lindforsin mukaan huolella toimitettujen musiikkikokonaisuuksien ohella Elävän arkiston erityistä antia ovat harvinaiset arkistolöydöt.

– Usein törmään sellaiseen, joka on ainakin minulle uutta. Ei voi aina edes tietää mitä kaipaa, ennen kuin sen löytää. Tämän vuoden kiinnostavia löytöjä ovat olleet esimerkiksi suomalainen twistin esittelyfilmi vuodelta 1962, M. A. Nummisen Sähkökvartetti-soittimen esittely Tampereella vuodelta 1968 sekä Esa-Pekka Salonen ja muut nuoret musiikkiradikaalit huvittelemassa John Cagen biiseillä vuonna 1983.

Suuresta osasta musiikkiohjelmia julkaistaan Elävässä arkistossa sopimusten mukaisesti vain näytteitä.

– Itse toivoisin, että Ylen kaikki omatuotantoiset kantanauhat voitaisiin saattaa kansalaisten kuultavaksi. Juuri nuo nauhat ovat harvinaisuuksia ja Ylen erityistä kulttuuriantia.

Lindforsille Elävän arkiston työssä materiaalin etsintä on kaikkein mielenkiintoisin vaihe. Mitä lähemmäksi käytännön julkaisua tullaan, sitä työläämmäksi homma muuttuu.

– Materiaali pitää ehkä tilata digitointiin, sitä pitää siirrellä järjestelmien välillä, leikata, poimia still-kuvat, täydentää metatiedot, koota artikkelikokonaisuus, kirjoittaa teksti ja vielä puffata somessa tai muualla. Mitä enemmän pysytään hengen ja ideoinnin tasolla, sen inspiroivampaa tämä työ on.

Musiikintekijöille korvauksia

Elävän arkiston musiikkiklippien ja –ohjelmien katsojamääriä ei ole erikseen laskettu.

– Esimerkiksi näkyvästi puffatut Hittimittarit olivat menestys. Saara Aalto on ollut nyt paljon esillä The X Factor-ohjelman myötä. Hänen euroviisukarsintahistoriastaan tekemämme kooste on ollut yksi viime aikojen suosikeista.

Lindfors toteaa Elävän arkiston olevan musiikin tekijöille siinäkin mielessä tärkeä palvelu, että kaikesta julkaistusta musiikista maksetaan järjestöjen kautta sopimusten mukainen korvaus.

– Kaikkea musiikinkäyttöämme, oli se taustamusiikkia tai selviä musiikkiesityksiä, säätelevät sopimukset tekijänoikeus- ja tekijäjärjestöjen kanssa.