Sovittaminen on olemassa olevan teoksen musiikin luovaa jälkikäteistä muuntelua. Jotta kyse on uudesta sovituksesta, sovittajan luovan panoksen teoksen uuteen asuun pitää olla selvästi tunnistettavissa. Sovittaja siis lisää teokseen uusia musiikillisia elementtejä, joita säveltäjän alkuperäisessä luomuksessa ei ole.

Sovittamista ei ole:

• soitintaminen ilman luovaa panosta
• helpompien versioiden laatiminen eri soittimille tai kokoonpanoille
• sävellajin tai äänialan muuttaminen
• sovitusjäljitelmien laatiminen kuulonvaraisesti
• vähäiset muutokset ja esittäjän tulkinnallinen panos
• kaksinnusten tai rinnakkaisäänien lisääminen tai poistaminen
• fraseeraus- ja sormitusmerkinnät, sointumerkkien liittäminen melodiaan
• muiden vastaavanlaisten muutosten tekeminen.

Improvisointi tai soitintaminen ei ole sovittamista

Kouluissa voi opetustarkoituksessa esittää uusia sovituksia ilman lupaa, mutta julkiseen esittämiseen ja tallentamiseen tarvitaan lupa. Usein kouluissa kyse on kuitenkin esimerkiksi soitintamisesta, ei sovittamisesta, jolloin lupaa ei tarvita. Soolo tai improvisaatio eivät ole sovittamista.

Jos haluat tehdä teoksesta uuden sovituksen tai käännöksen

• Pyydä suojatun teoksen sovittamiseen tai kääntämiseen lupa alkuperäisen teoksen oikeudenomistajalta.
• Kysy lupa kustannetun teoksen sovitukseen tai käännökseen kustantajalta tai pyydä kustantamattoman teoksen sovitus- tai käännöslupaa sen tekijöiltä tai tekijöiden perillisiltä.
• Jos kyseessä on kotimainen teos, pyydä teoksen säveltäjää, sanoittajaa tai kustantajaa tekemään teosilmoitus.
• Jos kyseessä on tekijänoikeudesta vapaan teoksen muunnelma, tee teosilmoitus verkkopalvelussa. Ohjelmistoasiamies käsittelee ilmoitukset ja niihin liittyvät materiaalit. (Jos kiinnostaa, miten tämä tapahtuu, lue TeoStory-artikkeli aiheesta.)

HUOM! Sovituslupa tarvitaan aina, jos sovituskynnys ylittyy – myös silloin, kun sovittaja ei halua jako-osuutta.